Great Divide Hercules Double IPA

- 10,0% - 85IBU - ??EBC - 0,355l pullo - USA -

Minua on jossain määrin alkanut tympiä koko tuplaipaksi kutsuttu oluttyyli. Kaiken pitää olla Amerikassa aina niin suurta ja korotettu vähintään kolmanteen potenssiin. Näitä ei voi kerralla paljoa juoda, seuraava olut ei maistu enää miltään... Ja eurooppalaistenkin pitää mennä jenkkejä matkimaan. Miedompien ipojen raikkaus ja kuivuus tuntuu näistä isovelioluista puuttuvan, eikä kasvanut alkoholiprosentti ja imelyys suinkaan aina tuota kovinkaan miellyttävää lopputulosta. Rankka humalointi on tietty aina plussaa, mutta voihan miedostakin oluesta aivan mainiosti tehdä todella katkeraa.

Olipas harvinaisen turha alkujauhanta. Miksi ylipäänsä juon jotain tuplaipaa, jos en semmoisista edes tykkää? Oli miten oli, Hercules on melkein kirkasta ja oranssia juomaa, johon vaahtoa ei liiemmälti kehity. Tuoksu on juuri sellainen, mitä saattaa tuplaipalta odottaa: sitrushumaloitu, makeahko, täyteläinen sekä pähkinäinen. Maku on toki hieman karamellimaisen makea, mutta tällä kertaa se ei onneksi nouse dominoimaan koko pakettia. Olut on itse asiassa loistavassa tasapainossa, mikään osa-alue ei sanottavammin tunge muita ominaisuuksia taka-alalle. Sitrusmainen humala kuuluu ja sopii tyyliin, 85 IBU:a tuntuu tässä tapauksessa olevan juuri oikea määrä katkeruutta ja mallasrunkokin on sopivan tukeva sekä mukavan pähkinäinen. Ainoastaan jälkimaku on aavistuksen tahmea, mutta silti kuivanpuoleinen, varsin katkera sekä erittäin pitkäkestoinen. Juomasta erottaa ymmärrettävästi aika selvästi, että alkoholia on mukana reippaanpuoleisesti, mutta ei tätä missään nimessä voi viinaiseksi moittia. Kerrankin voin olla samaa mieltä netin yleisen mielipiteen kanssa: Hercules on lajityypissään - ja muutenkin - aivan erinomainen olut. Tätä voisi juoda toistekin.

4/5

-Brettanomyces

Bosteels Tripel Karmeliet

- 8,4% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Belgia -

Lasissa on huippuarviot saanut tripel, jota en ole aiemmin kertaakaan maistanut. Eipä sitä toisaalta liiemmälti ole missään näkynytkään enkä ainakaan ole älynnyt moista juomaa tilata. Nyt on kuitenkin yksi pullo hankittu, jotta pääsisin vihdoin maistamaan tätä oluiden Cadillacia.

Juoma on kusenkeltaista ja paksuhkovaahtoista tripeliä. Tuoksu on todella monipuolinen ja sen yleisvaikutelma on jossain määrin pesuainemainen. Elementteinä siinä erottuu todella makea hedelmä - banaanin ja ananaksen aromeita ainakin voi bongata. Pidemmän haistelun jälkeen tuoksu alkaa tuntua vahvan hedelmäkarkkiselta. On se myös vähän raikaskin. Ja jos lopulta vaikka maistaisikin tätä juomaa. Suun täyttää samantien aggressiivisesti päällekäyvä makea sekahedelmä, joka onneksi maistuu paljon vähemmän keinotekoiselta kuin mitä tuoksu antoi ymmärtää. Sitrusta ja mausteitakin havaitsee, eli monipuolinen juoma on myös makunsa puolesta. Katkeruutta ei liikaa ole, happamuutta jonkin verran. Vehnä, ohra ja kaura tuovat runkoon vielä lisäannoksen monipuolisuutta. Suutuntuma on kuplivainen, alkoholi pysyy mainiosti piilossa, vaikka jälkimaku hieman lämmittävä onkin. Mutta. Kaikesta huolimatta Tripel Karmeliet ei natsannut makumaailmansa puolesta lainkaan. Makeutta on liikaa, katkeruutta ja happamuutta liian vähän. Juon mieluummin vaikka Rulles Tripleä tai t' IJ:n happamampia lajin edustajia.

En suoraan sanottuna käsitä, mikä tässä on niin erinomaista. Mieleen tulee vaikka kuinka monta parempaa tripeliä, jotka pieksevät mennen tullen tämän makeudella ja ananaan-pannaanin epäpyhän akselin voimalla ratsastavan Karmelietin. Onhan paketti hyvässä tasapainossa ja hankala on keksiä varsinaista valituksen aihetta, mutta sama pätee myös loputtomaan määrään keskinkertaisia brittibittereitä. Katsellessa Ratebeerin pyhää ja ikuisesti erehtymätöntä tripelien top 25 listaa huomaan mielenkiintoisen seikan: en itse edes pidä listalta maistamiani oluita mitenkään ihmeellisinä, lähinnä keskinkertaisuuksina. No, on siellä sentään Moinette Blonde, mutta muuten... Makuasioista nimenomaan pitää kiistellä ja siksi voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että te kaikki muut olette omituisia hyypiöitä, jotka eivät edes osaa erottaa jyviä (a)kanoista.

3/5

-Brettanomyces

La Trappe Puur

- 4,7% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Hollanti -

Päädyin sitten viimeinkin testaamaan tämän hollantilaisen maitokauppatrappistin, vaikka mitään suuria en siltä odottanutkaan. Panimon muutkin oluet ovat omassa luokassaan olleet mielestäni melkoisen keskinkertaisia eikä niitä ole tullut aikoihin maistettua, kun on aina parempaakin ollut tarjolla. La Trappen nettisivuilla on juttua peräti viidellä kielellä, mutta Puurista on asiaa vain hollanniksi. Kieltä taitamatonkin tosin ymmärtää lyhyen mainostekstin vallan mainiosti: sen verran monta kertaa toistuu sana biologisch, ettei kenellekään jääne epäselväksi että kyseessä on luomuolut.

De Koningshoevenin tuotos on kullankeltainen ja ohutvaahtoinen vaalea belgiale. Pullon pohjalla ei näyttänyt hiivaa sen enempää olevan, joten sen koko sisältö päätyi lasiin. Juoma on kirkkaan läpinäkyvää, mutta se on täynnä pieniä sopuisasti leijailevia hiivapalleroisia. Tuoksu on ruohoisen humaloitu, hedelmäinen ja ennen kaikkea hiivainen. Maku suoraan sanoen yllättää. Mietoa ja raikasta hedelmäisyyttä sekä lievää hiivan makua lukuunottamatta Puur maistuu ennen kaikkea ruohoiselle humalalle, joka tuo mieleen muun muassa Raasted Pilserin varsinkin pitkän ja kuivahkon jälkimaun osalta. Tämä kaikin puolin mieto tuote on melkoisen kevyttä, pehmeää ja maltillisen hiilihappousta janojuomaa, josta jää aika epätrappistimainen kokonaiskuva. Jää auttamatta muiden vastaavien maitokauppaoluiden - vaikkapa Sennen Taras Boulban - jalkoihin.

3/5

-Brettanomyces

Senne Equinox

- 8,0% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Belgia -

Sennen oluet erottuvat - eivät ehkä aina edukseen, mutta ainakin erottuvat -  muista belgituotteista omalaatuisten, neuvostotyylisten etikettiensä ansiosta. Parhaiten on mielestäni onnistuttu Stouterikin etiketissä, mutta kyllähän tämäkin tuo omalla tavallaan mieleen 20-luvun venäläisen julistetaiteen. (Mikäli sitä on edes tavoiteltu.) Onneksi panimon oluet eivät sentään makunsa puolesta herätä moisia marxistis-leninistisiä mielikuvia.

Itse juoma on mämmimäisen samean ruskeaa ja olemattoman vähävaahtoista, mitäs kaadoin oluen niinkuin kaadoin. Voisi sanoa, että oluen ulonäkö on melko lailla luotaantyöntävä, mutta tuoksu on jo aika mukava. Paljon paahtunutta mallasta, mausteita ja tummahkoa suklaata. Maku on panimon mittakaavalla makea (eli silti lähempänä neutraalia), mutta se sopii hyvin tämmöiseen talviolueen. Paahdetta on myös maussa, suklaan maku voimistuu moninkertaiseksi. Jälkimaku on jo melkein palanut ja tahmaisan suklainen, sekä todella pitkä. Tarpeeksi kun maistelee, saattaa Equinoxista bongata mausteisuuden lisäksi myös kanaruuista tutun soijan. Juoma paranee lämmetessään, joten jääkaappikylmänä tätä on turha korkata. Tuote on belgialaisittain hieman epätyypillinen, lähinnä mieleen tulee Rullesin mainio Brune, jos tulee. Kaikkiaan aika mainio tumma vahva belgi, joka lienee parhaimmillaan juuri talvisena lämmittäjänä. Tämä oli taas niitä oluita, joiden juomisesta tulee kova jano. Ja kuten muissakin Sennen oluissa, on myös Equinoxissa mukana melkoinen määrä hiivakökkäreitä.

3,5/5

-Brettanomyces

Cidre Bouché La Bolée Bretonne Bio

- 4,0% - ??IBU - ??EBC - 0,75l pullo - Ranska -

Kyllä, juon joskus myös siideriä. Siidereiksi kutsutuista suomalais-ruotsalais-tyylisistä limutehtaan sivutuotteista pysyttelen toki erossa, mutta ranskalaisia omenajuomia juo jo ihan mielellään. Otsikossa esiintyvä nimi on mitä ilmeisimmin Alkon omaa tulkintaa. Moista nimeä, kun ei siideripanimon (vai mitä ne nyt ovat?) sivuilla mainita lainkaan. Taitavat toimia Les Celliers Associés:lla samalla tavalla kuin monilla olutpanimoillakin, eli kaiketi he myyvät samaa tuotetta muutamalla eri nimellä ja erilaisilla etiketeillä. En voi sanoa ymmärtäväni siidereistä juuri mitään, joten kirjoitan arvion puhtaasti oluenjuojan näkökulmasta.

Juoma muistuttaa ulkonäöltään erehdyttävästi kirkkaan meripihkaista ja hyvin vähävaahtoista vaaleaa lageria. Onneksi raikkaasta ja luonnollisen tuntuisesta tuoksusta sentään erottaa, että kyseessä ei todellakaan ole olut. Käyneiden omenoiden tuoksu puskee voimakkaasti esiin, muuta ei oikeastaan sitten erotukaan. Viinakaupan hylllyllä mainittiin juoman olevan puolikuivaa, mutta on tämä tosiasiassa melkoisen makeaa. Jälkimaku ikään kuin tartuttaa hampaisiin imelän sokerisen kalvon, mitä ei voi kovin positiivisena seikkana pitää. Maku on muilta osin oikein raikas ja omenainen, mutta makeus alkaa pian tökkimään aika pahasti. Lievästi happamanpuoleinen siideri uppoaa silti melkoisen mukavasti alas ja on suutuntumaltaan samaan aikaan pehmeää ja kirpeän kuplivaista. Onhan tämä selvästi "aitoa" siideriä, joskin paljon parempia ja kuivempia tuotteita saa jopa Alkosta. Päällimmäinen tunne, minkä Cidre Bouché La Bolée Bretonne Bio herättää on pakottava tarve päästä harjaamaan hampaat. On se vaan niin makiaa.

2/5

-Brettanomyces

BrewDog Alpha Dog

- 4,5% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Skotlanti -

You probably have a very limited imagination. You simply can't come up with a unique name for a beer. No. Instead you pick a name that is already used by nearly a dozen breweries around the world. What does this say about you? Uncompromising punk attitude? We'll see about that. And your beer then. What does the label tell us? Well, actually it's just full of arrogance and self promotion. Why spend more than one line out of the forty for describing the beer when there is a mission to fulfill! A crusade against the pagan and heathen macrobrewers who poison our minds with their neverending propaganda promoting their bland, poorly made and cheap soulless mass lagers. You don't have the bottomless coffers filled with gold for advertising but you got the Attitude! But you don't have the guts to describe your beer? Why? Because, you know, the beer ain't that special. It looks nice and foamy, smells like caramalt and hops. But where is the punky taste? Everything is ok: not at all too sweet, moderate hoppiness, maltiness and smoothiness but this ain't worth all the freaking boosting on the label! But it's not completely your fault. You had the choice to brew the ultimate existential red ale or bitter, but instead you invested on your ever so important mission. You made our eyes open and we learned to demand more. Even from you. Sure we have tasted much worse bitters than this and we even might buy another bottle some day. Yet this is not what we expected. Ditch the bullshit and next time say hello to a heftier dose of hops!

3/5

-Brettanomyces

Hiivakökkäreet pois suodatinpussin avulla!

Aina välillä käy niin hullusti, että juotavaksi aiottu herkullinen belgiolut on huonon säilytysasennon takia muuttunut epämääräisen näköiseksi hiivalitkuksi. Jos ei kuitenkaan malta odottaa oluen asettumista paria päivää, ei tilanne ole täysin toivoton. Oluenhan voi aina suodattaa itse!

1. Simuloidaan hiivan sekoittuminen oluen joukkoon ravistamalla pulloa muutamia kertoja.

2. Tarvitaan korkea tuoppi, vaikkapa vehnäolutlasi. Tarvitaan myös noin yksi kappale suodatinpusseja. Asetellaan suodatinpussi tuopin yläosaan siten, ettei se pääse putoamaan lasin pohjalle.

3. Aletaan kaataa olutta lasiin. Antaa mennä reippaalla kädellä - kyllä se pussi estää suurempien partikkeleiden pääsyn perille. Mutta kuten kahvia joskus laittaneet saattavat tietää, päästää pussi kuitenkin nesteen lävitseen.

4. Ei tämä mitään nopeaa puuhaa ole. Monta minuuttia on jo mennyt eikä olutta ole tuopin pohjalla edes kolmannestakaan. Vaahtoa ja muuta mönjää on sen sijaan kertynyt pussiin jo niin paljon, että taitaa olla parasta päästää pussi eläkkeelle ja ottaa uusi tilalle.

5. Vaihtoehtoinen tapa suodatinpussin asetteluun. Nyt aletaan olla jo aivan loppumetreillä.

6. Lopuksi kaadetaan vehnäolutlasiin suodatettu Zinnebir oluelle ominaisempaan Orval-lasiin. Tuloksena on melko sameaa ja täysin vaahdotonta nestettä. Totta kai vaahdotonta, kun kaikki potentiaalinen vaahto jäi suodatinpussiin. Mutta niin vain jäivät suuret hiiväkökkäreetkin! Kokeen voi siis tulkita onnistuneeksi (ainakin päällisin puolin). Maun puolesta onnistuminen on hieman kyseenalaisempaa. Täysin sekoittunut ja vaahdoton Zinnebir on kyllä ihan hyvää, mutta jotenkin se vain maistuu vähän turhan hiivaiselta. Sekä väljähtyneeltä. Ja ihan kuin suodatinpussin käyttö olisi tuonut mukanaan miedon pahvisen elementin.

 

Ridgeway Insanely Bad Elf

- 11,2% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Englanti -

Muistikuvani mukaan Ridgewayn tonttuoluet ovat järjestään huonontuneet sitä mukaa, kun alkoholiprosentti kasvaa. Alkovahvuinen Bad Elf maistui viime talvena oikein hyvin, ja sen vaihtuminen täksi vuodeksi Mielipuolisen Huonoon Tonttuun oli pienoinen pettymys. Toisaalta ei kai saisi suoraan tyrmätä olutta, jota ei ole aiemmin edes maistanut? Barley winejä ei muutenkaan ole liian runsaasti Alkon valikoimiin päätynyt.

Olut on kuparinpunertavaa ja vaahdoltaan olematonta barlet winea. Tuoksu on makea, jouluinen ja pistävän alko- holinen. Pistävyys tuo mieleen punaviiniglögin. Maku on niin ikään makea, muttei sentään yhtä viinainen kuin tuoksu. Aromeina erottuvat lähinnä toffee, mieto ja kypsä hedelmäisyys sekä jonkinlainen pähkinä. Humalaa on aika vähän ja muutenkin Tonttu on varsin yksiulotteinen ja tylsä, ainakin lajityypissään. Tuote on peh- meää, vähähiilihappoista ja prosentteihinsa nähden erittäin helposti juotavaa. Jälkimaku on hieman tahmaisa ja pitkän lämmittävä. Ei jaksa innostaa yhtään - olisiko kyseessä kenties huonoin ohraviini, joka on tullut juotua? Voittaa silti tämäkin nyt sentään itäslaavien krepkoje-juomat.

2,5/5

-Brettanomyces

Klinskoje Svetloje

- 4,5% - ??IBU - ??EBC - 0,5l pullo - Venäjä -

Tämän olutpullon ulkonäössä on jokseenkin kaikki mahdollinen pielessä. Ärsyttävän vauhdikas etiketti, läpinäkyvä pullo, tuoteseloste takaetiketissä niin pienellä fontilla, että saa tihrustaa saadakseen edes auttavasti selvää. Alkoholiprosenttikin on saatu aika hyvin piilotettua muiden harakanvarpaiden sekaan. Eivätkä odotukset ole muutenkaan liian korkealla. Onhan kyseessä jälleen kerran venäläinen bulkkilager, vieläpä InBevin omistaman panimon sellainen.

Itse juoma näyttää oikeastaan melko siedettävältä. Väri on kullankeltainen ja ohut vaahto säilyy todella pitkään. Tuoksu on erittäin mieto ja ruohoinen. Makukaan ei turhan voimakas ole ja siinäkin toistuu mieto ruohoinen humala. Tuote on hyvin kevyttä eikä läheskään niin makeaa kuin olisi odottanut. Hiilihappoa on paljon, mikä tekee tästä kohtuullisen kelvollisen jano- juoman. Kokonaisuutena mauton, muttei pahanmakuinen venäläisbulkki, joka sijoittuu omassa sarjassaan ainakin parhaan neljänneksen joukkoon (mikä ei tietenkään ole mikään suuri meriitti).

2/5

-Brettanomyces

Sinebrychoff Suklainen

- 4,7% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Suomi -

En ostanut tätä olutta siksi, että se voisi olla hyvä, vaan selvittääkseni, kuinka huonon tekeleen Koff on tälläkin kertaa päästänyt markkinoille. Kuva ei anna oikeutta Suklaisen ulkonäölle, josta on pakko todeta, että se miellyttää silmää. Väri on kirkas ja punertavan meripihkainen, vaahto katoaa pientä kerrosta lukuunottamatta. Tuoksu on mitätön. Suklaata ei käytännössä erota eikä sitä ainakaan osaisi erottaa lainkaan, mikäli sitä ei tietäisi etsiä. Eikä makukaan ole millään muotoa niin suklainen kuin oluen nimi antaa ymmärtää. Etiketissä lupailtua pehmeyttä sentään löytyy, kun hiilihappo on kovin vähäistä. Maku on lähinnä keinotekoisen siirappinen ja makea - makuhan on etiketin mukaan peräisin suklaa-aromista. Väri puolestaan sokerikulööristä. Mallastakin on jatkettu tärkkelyksellä. Olut on kaiken kaikkiaan kelvoton, joskaan ei varsinaisesti pahan makuinen. Se saanee kuitenkin kaikki ostajansa pettymään, sillä oluen nimi on niin uskomattoman hävyttömän harhaanjohtava. 

1,5/5

-Brettanomyces