-Brettanomyces
ALE Kattotermi pintahiivaoluille. Alessa panimotuotteen valmistamiseen käytettävä hiiva nousee käymisastian pinnalle, mistä suomenkielinen nimitys pintahiivaolut johtaa juurensa. Tyypillisiä ominaisuuksia aleille ovat täyteläisyys sekä hiivan mukanaan tuoma hedelmäisyys.
BARLEY WINE Viinin vahvuista, mutta silti olutta. Harvinainen aletyyli, jota kannattaa kokeilla, kun sellainen tulee vastaan. Hedelmäinen, joskus makean maltainen juoma, joka parhaimmillaan on mukavan aromikas, sopivasti humaloitu ja lämmittävä olut. Kehnoimmillaan maussa ei erotu muu kuin alkoholi, jota barley winessä on noin 8–12%.
BOCK Vahvaa ja yleensä tummaa lageria, nestemäistä leipää ainakin ravintoarvojen perusteella. Maussa paljon mallasta, mutta vähän humalaa. Pääsääntöisesti rikkaampi maku kuin miedommissa dunkeleissa. Jotkut panimot valmistavat lähes 10% alkoholipitoista doppelbockia, jonka tunnistaa helposti oluen nimestä. Lähes kaikki doppelbockin merkit päättyvät -ator-loppuun, kuten Ayingerin Celebrator ja Spatenin Optimator. Älä sekoita Olvin kehnoa tuplapukkia tähän pääosin ihan siedettävään oluttyyppiin.
BROWN ALE Väriltään ruskeaa pintahiivaolutta. Maltaan paahtamisasteesta johtuen maku tuppaa olemaan makeahko, joskus hedelmäinen tai suklainenkin. Brown alessa on yleensä vähemmän humalaa kuin pale alessa ja se on myös täyteläisempää. Vastaa varsin pitkälle brittiläistä bitterin vastakohtaa mildiä.
CASSIS Hedelmälambic (vrt. Kriek), jossa on käytetty mustaa viinimarjaa. Valitettavasti ainoa Suomessa saatavilla oleva cassis taitaa olla Lindemansin makeutettu limpparimainen versio.
DUBBEL Belgialaista vahvuudeltaan noin 7% ruskeaa tai tummaa alea. Maku voi olla hyvinkin vivahteikas monipuolisten panimohiivojen ansiosta. Humalaa voi olla vaihteleva määrä (alkoholi peittää sen yleensä liiankin hyvin), mutta hedelmäisyyttä löytynee runsaasti. Dubbelit tunnetaan etenkin trappistiluostarien valmistamista laadukkaista tuotteista.
DUNKEL Tummaa lageria. Koska mallasta on paahdettu, on dunkelissa yleensä jonkin verran enemmän makua kuin vaaleissa lagereissa. Väriskaala yleensä tummanruskeasta mustaan. Dunkel saattaa olla hyvinkin makeaa (Velkopopovicky Kozel etc), mutta välillä tepastelee vastaan myös kuivempia, portermaisia dunkeleita. Tumma lager oli suht yleistä ja vallitseva lagertyyppi vielä 1800-luvun loppupuoleen saakka, jolloin teknologian kehitys (valitettavasti?) helpotti vaalean lagerin tuottamista.
DUNKELWEIZEN Tummaa saksalaistyyppistä vehnäolutta. Hedelmäisiä ja raikkaita, kuten vaaleat serkkunsa, joskin tummiin vehnäoluisiin on eksynyt usein enemmän alkoholia, humalaa ei juurikaan. Vahvimpia dunkelweizeneita kutsutaan weizenbockeiksi.
FARO Oluttyyli, jota tuskin enää on saatavilla juuri missään. Hanasta kaadettuun sekoittamattomaan vanhaan lambiciin lisätään ennen oluen nauttimista fariinisokeria makeutta antamaan. Hieman helpompaa on löytää pullotettua faroa, joka ei kuitenkaan aivan taida vastata sitä aitoa ja alkuperäistä faroa.
FRAMBOISE Vadelmista valmistettu hedelmälambic. Kriekin jälkeen toiseksi yleisin maustettu lambic, joten myös kelvollisia framboiseja voi löytyä. Valtaosa framboisen nimellä myydyistä oluista vastaa silti makunsa puolesta muumilimsaa.
GOLDEN ALE Tie helvettiin on katettu kultaisilla lupauksilla, vai miten se nyt meni. Tätä tyyliä sietää pääsääntöisesti varoa. Kyseessä on pahimmillaan pale alen bulkkiversio: vaaleaa pintahiivaolutta vailla makua ja humalaa. Voi kyllä olla maukastakin, mikäli olut ei maultaan vastaa lajityyppinsä ominaispiirteitä.
GUEUZE Sekoitus nuorta ja vanhaa lambicia. Nuoren lambicin tulee olla vielä osittain käymisvaiheessa, jotta pullotettu sekoitus pääsisi läpikäymään toisen käymisen. Juomakelpoista noin puolen vuoden pullokäymisen jälkeen, vaikka usein tuote päätyykin myyntiin jo paljon aikaisemmin. Jotkut olutharrastajat kertovat maistaneensa vuosikymmeniä vanhaa gueuzea, joka oli itse asiassa reippaasti parempaa kuin vastaava olut tuoreena. Yksi harvoista oluista, joita voi säilyttää ja ikäännyttää kellarissa viinin tavoin, tosin kuplat vähenevät oluen iän myötä. Maultaan gueuze on hyvin hapan ja kuiva sekä hedelmäinen. Samat ominaisuudet tulevat esiin myös tuoksussa, jota on joskus kuvattu navettamaiseksikin. Gueuzet saattavat sisältää useiden eri panimoiden lambicia, kuten esimerkiksi 3 Fontainenin oluet. Muita hyviä ja Suomesta joskus saatavia gueuzeja sekoittavat muun muassa Cantillonin ja Girardinin panimot.
HEFEWEIZEN Kaikkein tyypillisintä saksalaista vehnäolutta suoraan Baijerista. Vaaleaa ja suodattamatonta, kuten kuuluukin olla. Weissbierit ovat hyvin raikkaita ja hedelmäisiä, joten ne sopivat mainiosti janojuomaksi vaikkapa urheilusuorituksen jälkeen. Humalaa löytyy vähän, jos ollenkaan. Älä kuitenkaan juo liian montaa vehnäolutta illan aikana, sillä vehnäolut turvottaa vatsaa aivan eri voimakkuudella kuin ohrasta tehty mallasjuoma. Suodatetusta vehnäoluesta käytetään nimitystä kristallklar. Nämä oluet jäävät kuitenkin maussa reippaasti suodattamattomien perään.
HELLES Vaalean lagerin perusmuoto. Tähän kategoriaan voi sumputtaa huoletta valtaosan maailmassa tuotetusta bulkkioluesta. Amerikkalainen Budweiser ja suomalainen Karhu ovat malliesimerkkejä lähes mauttomista, mutta raikkaista ja virkistävistä helleseistä. Humalaa saa näistä oluista turhaan hakea, joskin maltaan makeutta saattaa esiintyä.
INDIA PALE ALE Vahvaa ja voimakkaasti humaloitua vaaleaa alea. IPA oli ensimmäinen pelkästään ulkomaanvientiin tarkoitettu olut, jota nimensä mukaisesti alettiin 1700-luvun lopulta lähtien kuljettaa Intiaan sikäläisten brittien janoa sammuttamaan. Tällä hetkellä IPA-nimellä myydään satoja, ellei jopa toista tuhatta erilaista olutta, mutta valitettavasti valtaosa näistä tuotteista ei täytä vaatimuksia, joita niiden tulisi täyttää. Vahvan humaloinnin,
vahvuudesta riippuen lähtien noin 50-60 EBU:sta, ja korkean alkoholipitoisuuden, mielellään ainakin 7%, löytäminen “IPA:sta” on aivan liian kovan työn takana. Toisin sanoen suurin osa india pale alena myydystä oluesta ei eroa mitenkään tavallisesta vaaleasta pintahiivaoluesta. Todellinen olutpuristi voisi lisätä IPA:n laatuvaatimuksiin myös englantilaisen humalan, mutta rehellisesti sanoen amerikkalaiset sitrushumalat saattavat jopa sopia tyyliin alkuperäisiä brittihumaloita paremmin.
KRIEK Kirsikkaolutta, joka on valmistettu lisäämällä lambiciin kirsikoita. Hedelmät jätetään joiksikin kuukausiksi lillumaan olueen, jolloin kirsikan luontaiset sokerit aiheuttavat uuden käymisen. Käymisprosessi tuhoaa sokerin, joten kriek on ainakin perinteisesti kuiva ja hapan, kuten muutkin lambicit. Pullotusvaiheessa kirsikat poistetaan oluen joukosta, minkä jälkeen kriek saa kypsyä pullossa ainakin puolisen vuotta, kuten gueuzekin. Jotkin panimot (Liefmans etc) myyvät lambicina hedelmäolutta, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen ja oikean lambicin kanssa. Pohjana on käytetty usein brown alea ja hedelmäisyys on saatu aikaan hedelmäsiirapilla. Monet panimot myös epäortodoksisesti lisäävät tuotteisiinsa sokeria (Lindemans etc).
LAGER Kattotermi kaikelle pohjahiivaoluelle. Lager käy kylmemmässä kuin ale, ja sen valmistuminen kestää yleensä pitempään. Hiivan tuomat aromit ovat vähäisiä, joten makuskaala onkin lagereissa huomattavasti kapeampi kuin aleissa. Valtaosa tuotetusta oluesta on vaaleaa lageria, jota jokainen lienee joskus maistellut.
LAMBIC Kattotermi kaikille spontaanilla käymisellä valmistetuille oluille. Voi myös tarkoittaa sekoittamatonta ja maustamatonta lambicia, jota valmistetaan myyntiin hyvin vähän. Tällaista olutta myydään yleensä pelkän lambicin nimellä. Ei lisättyä hiivaa, vaan käymisprosessin saavat aikaan panimoiden vinteillä viihtyvät villihiivakannat. Sopiva hiivakanta löytyy vain Brysselin ympäristöstä. Hapokkaita, kirpeitä, kuivia, raikkaita ja ennen kaikkea hedelmäisiä oluita, jotka säilyvät pullossa jopa vuosikymmeniä. Muista oluista poiketen lambiceihin ei yleensä lisätä katkerohumalaa. Makuvivahteita saadaan hiivasta sekä käymistynnyreistä, jotka usein ovat vanhoja viininsäilytykseen käytettyjä tammitynnyreitä. Myös viskitynnyreitä on kokeiltu.
MÄRZEN Vaaleaa tai punaruskeaa lageria, joka nimensä mukaisesti on perinteisesti pantu oluenpanokauden lopulla maaliskuussa. Jotta se olisi kestänyt kesän yli, tehtiin siitä hieman vahvempaa ja humaloidumpaa kuin tavallisesta vaaleasta lagerista. Olutta päästiin lopulta nauttimaan Oktoberfestin aikaan. Termi oktoberfestbier vastaa varsin pitkälle märzeniä, vaikka jotkut sanovatkin sen tarkoittavan varsinaista märzeniä hieman kevyempää versiota. Joskus tyylit niputetaan termin Vienna lager alle. Väriltään olut voi olla hieman tummempaa, punaruskeaa ja meripihkaa. Maultaan yleensä aivan eri sfääreissä kuin mitäänsanomattomat hellesit.
OLD ALE Miksi vaaleaa alea sanotaan kalpeaksi aleksi, mutta lähes mustaa vanhaksi? Sitä kukin voi miettiä juodessaan tätä alkoholia keskimäärin ehkä 6% sisältävää pintahiivaolutta. Tyypillisiä makuja ovat monipuolinen maltaisuus, hedelmäisyys ja joskus alkoholin lämmittävyys. Old ale on todella karkeasti sanottuna jotakin brown alen ja stoutin väliltä (tai sitten ei). Tätä tyyliä tavannee helpoimmin Brittein saarilta.
PALE ALE Kattotermi lukemattomille olutlajeille, joita yhdistävät raikas humalointi ja vaalea väri (vaaleankellertävästä meripihkaan). Britanniassa yleisin pale ale- tyyppi on bitter, Saksassa alt, Ranskassa bière de garde… Yleensä alkoholia löytyy noin 4-6%. Vahvempia ja voimakkaammin humaloituja pale aleja kutsutaan nimellä India pale ale (IPA). Vastaavista voimakkaista bittereistä käytetään nimitystä Extra special bitter (ESB). Pale ale elää nousukautta varsinkin Amerikassa, jonka panimotuotteille on tyypillistä voimakas ja sitrusmainen humalointi.
PILSENER Ensimmäinen teollinen vaalea lager, böömiläinen Pilsner Urquell vuodelta 1842, on tämän lajityypin tunnetuin edustaja. Pilsenerissä kuuluu olla reippaasti humalaa ja makua, siis huomattavasti enemmän kuin bulkkilagereissa, vaikka alkoholipitoisuus onkin samaa luokkaa. Suomen kieleen pesiytynyt ykkösolutta tarkoittava nimitys pilsneri on siten ajautunut pahasti hakoteille, sillä kunnon pilsener on taatusti aivan muuta kuin vetinen ja mauton folköl. Suomessakin valmistetaan kelvollisia tsekkityyppisiä pilsenereitä, joista mainita kannattaa ainakin Kukko Pils sekä Plevnan Skooda.
PORTER On hyvin tulkinnanvaraista yrittää tehdä eroa stoutin ja porterin välille, sillä kumpikin olut on britteinsaarilta kotoisin oleva musta pintahiivaolut, joiden valmistusprosessi on periaatteessa identtinen. Yleensä stoutissa on vähemmän alkoholia ja se on täyteläisempää kuin porter. Porterissa saattaa myös olla enemmän hiilihappoa. Aivan samoin kun stout on perinteisesti yhdistetty ostereihin, voi suositella kokeiltavaksi yhdistelmää porter + sacherkakku.
RAUCHBIER Perinteisimmillään savuolut on Bambergissa valmistettua lageria, jossa käytetty mallas on savustettu polttamalla tammea tai pyökkiä samalla metodilla kuin kalaa savustettaessa. Niinpä maussa erottuu ennen kaikkea savukinkkumainen aromi, joka joskus voi olla myös tervainen tai meetwurstimainen. Onneksi Alkon vakiovalikoimasta löytyy tyylin tyyppiesimerkki Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen.
RED ALE Suomessa harvoin bongattu väriltään punainen olut, joka makuskaalassa sijoittuu suunnilleen brown alen ja pale alen väliin. Red alet ovat pääosin raikkaita ja miedohdkosti humaloituja, joten ne soveltuvat mainiosti janojuomiksi. Suurempia makuelämyksiä tuskin löytyy, mutta paremman puutteessa esim. irlantilainen Smithwicks on varsin kelpo ohrapirtelö.
SAHTI Saa aina kunniamainintoja olutkilpailuissa, nauttii maailmanlaajuista mainetta, on lähes ainoa esihistorialliselta ajalta periytyvä oluttyyli, on rekisteröity EU:n aidoksi perinteiseksi tuotteeksi, olutguru Michael Jacksonin kehuma etc, etc... Silti tätä alea ei myydä käytännössä missään. Jos sahtia jostakin löytää, sen väri on todennäköisesti ruskeaa, alkoholia noin 7-9%, humalan sijasta on käytetty mausteena katajanmarjaa (vertaa skotlantilaiseen Fraoch aleen!) ja maussa tuntuvat voimakkaina banaanimaiset esterit.
SCOTCH ALE Vahvaa, alkoholipitoisuudeltaan noin 6-8% vaaleaa tai ruskeaa alea. Maultaan makeaa ja täyteläistä, johtuen alkoholin suuresta määrästä. Humalaa näihin skottilaisiin oluisiin ei yleensä ole liiemmin laitettu. Olutlajit winter warmer ja old ale ovat hyvin samantyyppisiä kuin scotch ale. Vielä enemmän yhtäläisyyksiä löytyy Strong Alen kanssa.
STOUT Kun mallasta paahdetaan tarpeeksi, saadaan väriltään pikimustaa olutta, esimerkiksi stoutia. Makuskaala stouteissa on äärimmäisen laaja; tyypillisiä vivahteita ovat paahtuneisuus, täyteläisyys sekä maltaisuus. Toisaalta se voi myös olla kitkerä, pehmeä, makea, kuiva, hedelmäinen, öljyinen, kahvimainen… Yleensä stoutista ei juuri hiilihappoa löydy, varsinkaan irlantilaistyyppisistä dry stouteista, joista Guinness lienee tunnetuin. Alkoholipitoisuudeltaan lähes kymmenprosenttista ja erittäin voimakkaasti humaloitua stoutia kutsutaan (Russian) imperial stoutiksi.
TRIPEL Belgialaista erittäin vahvaa vaaleaa alea. Maku on belgialaisille tyypillisesti monipuolinen, mutta näissä lähes 10% aleissa alkaa alkoholi väistämättä dominoida makuaistia. Tosin jotkin trappistipanimot ovat onnistuneet peittämään viinan maun lähes täysin, joten tripel voi parhaimmillaan olla mukavan petollinen seurustelujuoma.
WITBIER Belgialaistyyppinen vehnäolut, johon on pantu hyvin vähän tai ei ollenkaan humalaa. Tämän erityispiirre johtuu 1300-luvun Ranskan lainsäädännöstä, joka kaikkivoipuudessaan kielsi humalan käytön oluissa, joissa käytettiin gruut-nimistä mausteseosta. Keskiajalla gruut oli tyypillinen vaihtoehto humalalle ja siinä saattoi olla ties mitä mausteita aniksesta kaneliin. Nykyisin gruut koostuu lähinnä korianterista, appelsiinista jne, jotka antavat oluelle sille tyypillisen sitrusmaisen maun. Tällaiset oluet ovat erittäin raikkaita, mutta kohtalaisen mitäänsanomattomia maultaan, joten ne sopivat parhaiten nautittavaksi kesähelteellä jäädytetystä tuopista sitruunaviipaleen kera Hoegaardenin malliin.
ZWICKEL Toiselta nimeltään kellerbier. Zwickel on toisin kuin muut lagerit suodattamatonta ja pastöroimatonta olutta, joten siinä on enemmän hiivaa makua tuomassa. Zwickeliä tarjoillaan Saksassa pääosin hanasta (eräänlaista real lageria), mutta pullotettujakin versioita löytyy. Merkinnällä naturtrüb varustetut oluet ovat suodattamatonta lageria ja yleensä kokeilemisen arvoisia, ainakin peruslagereihin verrattuina. Suomessa täytyy ikävä kyllä etsiä kissojen ja koirien kanssa etenkin tynnyristä tarjoiltavaa zwickeliä.
