't IJ IJwit

- 7,0% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Hollanti -

Äsken juomani Naten jälkeen tulin siihen tulokseen, että 't IJ on vähän niinkuin panimomaailman Chico Marx. Joka leffassa sama rooli tai oluessa sama maku - italialainen maahanmuuttaja-helppoheikki / belgityylinen villihiivaisen hapan. Strutsietiketit kyllä toistavat itseään, mutta 't IJ:n oluennimet ovat sentään laajaskaalaisempia kuin Chicon roolinimet (melkein aina joku Ravelli tai Baravelli). Mutta mitäpä sitä turhaan muutakaan esittämään: homma toimii mahtavasti, karikatyyrihahmo aksentteineen on kaikinpuolin hauska eikä sen pitäisi edes loukata ketään, ja mainitkaapa kenen muun näyttelijän pitkiäkin pianonsoittokohtauksia jaksaa katsella kerta toisensa jälkeen. Myös panimon paketti näyttää natsaavan joka ainoan kerran. Kunhan eivät vain panimolla ala pelaamaan liikaa pinochlea ja joudu velkoja maksaakseen valmistamaan yhtä huonoja oluita kuin Leonard Marxin pari viimeistä dollarinkuvat silmissä tehtyä elokuvaketta.

Juoma on kullanväristä ja vaahto on noin puolen pikkusormen paksuista, kuplivaisuus on taas läsnä. Tuoksu on panimolle tyypillinen, mutta kyllä tästä sentään helposti erottaa vehnän sekä witille ominaisen sitruksen ja mausteisuuden. Hapan maku on varsin hedelmäinen, sekä muutenkin t' IJ:mäinen. Makeus on keskitasoa, jälkimaku on kuiva, mausteinen ja aika hapan. Vehnä maistuu witbieriksi harvinaisen vähän, mutta sitrus ja korianteri ovat selkeämmin esillä. Jostain syystä IJwitistä on hankala keksiä sen enempää sanottavaa. Hyvä olut, mutta ehkä sen olisi toivonut olevan vähän vehnäisempi ja lajityypilleen ominaisempi. IJwitissä ollaan taas sillä iänikuisella ravellimaisella otteella liikkeellä, joka - kuten sanottua - toimii aina vähintäänkin mainiosti.

3,5/5

-Brettanomyces

Ellezelloise Saisis

- 5,9% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Belgia -

Samean vaaleanoranssi olut, joka muodostaa lasiin hyvin kestävän ja paksun vaahto- kukan. Tuoksu on hyvin raikas, sitrusmaisen hedelmäinen, aavistuksen mausteinen, bel- gimäisen hapan sekä humaloitu. Maku on tuoksuakin raikkaampi ja oikein mukavan happaman hedelmäinen ja humaloitu. Monista vehnäoluista sekä ruokakauppojen hyllyiltä tuttu banaani loistaa lähes täydellisellä poissaolollaan. Makeutta on melko vähän, hiilihappoa vielä vähemmän. Hiivoja en mennyt kaatamaan sekaan, tuskin olisi kannattanutkaan. Tuotteesta ei maun perusteella uskoisi, että se on witbieriä, mikä on oikeastaan vain hyvä asia. Menisi täydestä raikkaana ja happamana saisonina tai muuna vaaleana belgialena. Huipputuote.

4/5

-Brettanomyces

Hoegaarden Witbier

- 4,6% - ??IBU - ??EBC - 0,5l pullo - Belgia -

Huugo on sameaa ja hyvin vaalean keltaista juomaa, jossa on paksuhko vaahto. Tuoksu on monipuolinen, ja siinä voi erottaa ainakin hiivaa, vehnää, aavistuksen banaania, happamuutta, maustetta sekä sitrusta. Maku on lähinnä happaman mausteinen sekä hiivainen - mitäs menin kaatamaan hiivat lasiin. Tuote on melko pehmeää ja raikasta sekä kuivahkoa, tosin makeita hetkiäkin oluen parissa saattaa tulla vietettyä.

3/5

-Brettanomyces

St. Bernardus Wit

- 5,5% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Belgia -

Vaaleankeltainen väri ja paksuhko vaahto, eli varsin tyypillinen ulkonäkö vehnäoluelle. Tuoksu on raikkaan vehnäinen ja sitruksinen, mausteisuutta (korianteri?) on myös havaittavissa. Maku on belgimäisen hapan ja hyvin raikas, hieman mausteinen, sitruksinen ja muutenkin hedelmäinen. Hiilihappoa on aika paljon, mikä tekee suutuntumasta kirpeän ja oluesta mukavan janojuoman. Kovin kummoisia elämyksiä ei St. Bernardus Wit tarjoa, mutta on silti aivan kelvollinen witbier.

3,5/5

-Brettanomyces