- 9,0% - 43,5IBU - 141EBC - 0,33l pullo - Ruotsi -
Eri olutsivustot ovat järjestään arvioineet tämän tuotteen loistavaksi imperial stoutiksi ja kehuneet sen ominaisuuksia maasta taivaaseen. Itse olen toista mieltä. Olut ei missään nimessä ole huono, mutta paljon parempiakin on saatavilla runsain määrin. Epäilemättä kyseinen lajityyppi on itse kunkin suurimpia suosikkeja, mutta en vain jaksa ymmärtää, miksi lähes jokaiselle tsaarilliselle stoutille tulisi antaa suuria kehuja. Eivät pelkät lajityypin perusominaisuudet saisi taata oluelle huippupisteitä.
No joka tapauksessa, tuoksu on paahteinen, aavistuksen palanut, makeahko ja hieman viinainen. Pikaisesti katoava vaahto on olutlajilleen tyypillisen likaisen valkoinen. Väri tässä imperial stoutissa on - kas kummaa - musta. Myös maku on makeahko, paahteinen ja hyvin täyteläinen, mutta humala ei valitettavasti maistu juuri lainkaan, vaikka oluttyyliin sopisi aivan mainiosti kolminumeroinen luku IBU:ja. Muutoin Slottskällansin panimotuote on jopa maukas: ainakin kahvin ja suklaan aromeita on löydettävissä. Jälkimaussa erottuu ikävä kyllä alkoholi; ettei vain olisi seurausta vaatimattomasta humaloinnista.
3,5/5
-Brettanomyces
lauantai 28. helmikuuta 2009
tiistai 24. helmikuuta 2009
Sierra Nevada Celebration Ale
- 6,8% - 62IBU - ??EBC - 0,35l pullo - USA -
Useita palkintojakin voittanutta Celebration Alea kehtaa jo kutsua IPA:ksi, vaikka aika lailla lajityypin rajamailla tässä mennäänkin. Väriltään tumman meripihkaisessa alessa on pitkään säilyvä vaahtomainen vaahto, joka miellyttänee juomarin silmää. Tuoksu on vahvan amerikkalaismaisen humalainen, kuten makukin. Sitrusmaisuutta löytyy, mutta ehkä hieman vähemmän kuin jenkki-pale aleissa keskimäärin, vaikka käytetyt humalat ovatkin läpeensä amerikkalaisia (Cascade, Centennial, Chinook). Jälkimaussa katkerot tuntuvat harvinaisen pitkään. Korkeahko alkoholiprosentti tasapainottaa kuivaa ja katkeraa makua, mutta minkäänlaista makeutta oluesta ei löydy.
3,5/5
-Brettanomyces
Useita palkintojakin voittanutta Celebration Alea kehtaa jo kutsua IPA:ksi, vaikka aika lailla lajityypin rajamailla tässä mennäänkin. Väriltään tumman meripihkaisessa alessa on pitkään säilyvä vaahtomainen vaahto, joka miellyttänee juomarin silmää. Tuoksu on vahvan amerikkalaismaisen humalainen, kuten makukin. Sitrusmaisuutta löytyy, mutta ehkä hieman vähemmän kuin jenkki-pale aleissa keskimäärin, vaikka käytetyt humalat ovatkin läpeensä amerikkalaisia (Cascade, Centennial, Chinook). Jälkimaussa katkerot tuntuvat harvinaisen pitkään. Korkeahko alkoholiprosentti tasapainottaa kuivaa ja katkeraa makua, mutta minkäänlaista makeutta oluesta ei löydy.
3,5/5
-Brettanomyces
lauantai 21. helmikuuta 2009
Huvila Pekko P.A. (Huvila Pale Ale)
- 4,2% - ??IBU - ??EBC - hanasta - Suomi-
Vaikka jokainen ihminen maasta Kainuuseen on joskus juonut Pekon, kirjoitan silti siitä pari lausetta. Väriltään tämä sameahko ale on simainen; hiilihapoiltaan ja vaahdoltaan vähäinen. Maultaan ja tuoksultaan tavallisempaa pale alea saa hakea. Onhan se ihan raikas, sitruksinen ja humalainen, mutta niin on 90% muistakin vaaleista aleista. Jälkimaku on ehkä keskimääräistä humalaisempi, mutta muuten Pekko on sitä ikuista perushuttua. Silti tätä tulee juotua viikosta toiseen tuoppikaupalla, kun ei parempaakaan hanaolutta tunnu löytyvän.
[Edit 1.11.2009] Homma toimii myös pullosta juotuna eikä eroa hanaversiosta. Jotakin typerää salaliittoa tässä kuitenkin on havaittavissa, kun pitää myydä samaa tavaraa eri nimellä. Pullo-oluensa kannattanee käydä hankkimassa Loviisan K-Supermarketista, jossa lienee maan halvin hinta kyseiselle panimotuotteelle eli 3,60 / 0,5l.
3/5
-Brettanomyces
Vaikka jokainen ihminen maasta Kainuuseen on joskus juonut Pekon, kirjoitan silti siitä pari lausetta. Väriltään tämä sameahko ale on simainen; hiilihapoiltaan ja vaahdoltaan vähäinen. Maultaan ja tuoksultaan tavallisempaa pale alea saa hakea. Onhan se ihan raikas, sitruksinen ja humalainen, mutta niin on 90% muistakin vaaleista aleista. Jälkimaku on ehkä keskimääräistä humalaisempi, mutta muuten Pekko on sitä ikuista perushuttua. Silti tätä tulee juotua viikosta toiseen tuoppikaupalla, kun ei parempaakaan hanaolutta tunnu löytyvän.
[Edit 1.11.2009] Homma toimii myös pullosta juotuna eikä eroa hanaversiosta. Jotakin typerää salaliittoa tässä kuitenkin on havaittavissa, kun pitää myydä samaa tavaraa eri nimellä. Pullo-oluensa kannattanee käydä hankkimassa Loviisan K-Supermarketista, jossa lienee maan halvin hinta kyseiselle panimotuotteelle eli 3,60 / 0,5l.
3/5
-Brettanomyces
torstai 19. helmikuuta 2009
Bath Ales Wild Hare
- 5,0% - ??IBU - ??EBC - 0,5l pullo - Englanti -
Kylpyoluiden villijänis on tavattoman vaaleaa alea, joka katoavan vaahtonsa ja hiilihapottoman suutuntumansa kanssa muistuttaa erehdyttävästi real alea, vaikka pullo-olut onkin. Oluen orgaanisuus ei suoraan korreloi positiivisesti sen makuun. Maku on makeahko ja vähähumalainen; tuoksua ei oikeastaan edes ole. Jälkimaku, jossa sentään erottuu pienoinen humalan aromi, on oikeastaan ihan kelvollinen. Sen takia ei kuitenkaan kannata rahojaan tähän juomaan tuhlata.
2/5
-Brettanomyces
Kylpyoluiden villijänis on tavattoman vaaleaa alea, joka katoavan vaahtonsa ja hiilihapottoman suutuntumansa kanssa muistuttaa erehdyttävästi real alea, vaikka pullo-olut onkin. Oluen orgaanisuus ei suoraan korreloi positiivisesti sen makuun. Maku on makeahko ja vähähumalainen; tuoksua ei oikeastaan edes ole. Jälkimaku, jossa sentään erottuu pienoinen humalan aromi, on oikeastaan ihan kelvollinen. Sen takia ei kuitenkaan kannata rahojaan tähän juomaan tuhlata.
2/5
-Brettanomyces
lauantai 14. helmikuuta 2009
Mikkeller It´s Alight!
- 4,5% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Tanska/Belgia -
Koska Suomessa ei myydä kunnon lambicia muualla kuin olutravintoloissa, on pahimpaan puutteeseen etsittävä korvaavia tuotteita. Yksi sellainen voisi hyvin olla Belgiassa pantu vaaleankellertävä It´s Alight!, johon on kaiken muun hyvän lisäksi laitettu mukaan brettanomycestä. Lambichiiva tunkee voimakkaasti esiin tuoksussa, joka on hyvin hapan sekä hieman omenaisen hedelmäinen. Mukavan kuiva maku ei valitettavasti aivan vastaa tuoksun asettamia odotuksia, mutta hiivat tuovat silti hyviä belgimäisiä aromeita happamuuden lisäksi. Brettanomyces ei erotu enää maussa yhtä selvästi kuin tuoksussa. Suutuntuma on raikas ja virkistävä; hiilihappoa on eksynyt mukaan aika reippaasti. Humalointi on suhteellisen mietoa ja aromaattista, ei niinkään katkeraa, mutta se ei tällä kertaa edes haittaa, sillä lambicien tapaan oluen happamuus korvaa humalan katkeroiden puuttumisen. Happamuus tuntuu jälkimaussa vielä pitkään. It´s Alight! on kerrassaan, etten sanoisi mainio pale ale, jonka suurin ongelma on sen lähes astronomisen korkea hinta (4,90/0,33l Kampin K-Supermarket).
4/5
-Brettanomyces
Koska Suomessa ei myydä kunnon lambicia muualla kuin olutravintoloissa, on pahimpaan puutteeseen etsittävä korvaavia tuotteita. Yksi sellainen voisi hyvin olla Belgiassa pantu vaaleankellertävä It´s Alight!, johon on kaiken muun hyvän lisäksi laitettu mukaan brettanomycestä. Lambichiiva tunkee voimakkaasti esiin tuoksussa, joka on hyvin hapan sekä hieman omenaisen hedelmäinen. Mukavan kuiva maku ei valitettavasti aivan vastaa tuoksun asettamia odotuksia, mutta hiivat tuovat silti hyviä belgimäisiä aromeita happamuuden lisäksi. Brettanomyces ei erotu enää maussa yhtä selvästi kuin tuoksussa. Suutuntuma on raikas ja virkistävä; hiilihappoa on eksynyt mukaan aika reippaasti. Humalointi on suhteellisen mietoa ja aromaattista, ei niinkään katkeraa, mutta se ei tällä kertaa edes haittaa, sillä lambicien tapaan oluen happamuus korvaa humalan katkeroiden puuttumisen. Happamuus tuntuu jälkimaussa vielä pitkään. It´s Alight! on kerrassaan, etten sanoisi mainio pale ale, jonka suurin ongelma on sen lähes astronomisen korkea hinta (4,90/0,33l Kampin K-Supermarket).4/5
-Brettanomyces
torstai 12. helmikuuta 2009
Nokian Keisari Münchener IV
- 5,7% - 29EBU - 30EBC - hanasta - Suomi -
Harvoin olen maistanut toista yhtä hiilihapokasta olutta kuin Keisari Münchener. Jopa tämän tumman meripihkaisen oluen ulkonäkö on reippaan kuplivainen. Ainoa elementti, jossa hiilihapolta pääsee välttymään on maltainen tuoksu. Mallas tunkee maussakin vahvahkosti esiin, mutta vaikka EBU:ja pitäisi olla jopa 29, eivät ne maistu juuri lainkaan. Jälkimaku on oudon tyhjä, mutta hetken kuluttua suuhun saapuu ikävän karvas ja paha maku.
Vielä pistää hieman ihmettelemään Nokian panimon muuten varsin mainiot nettisivut, jossa on ilmoitettu oluiden kaikki mahdolliset strategiset mitat, mutta käytetyt humalat jätetään jostakin syystä mainitsematta. Luulisi, että nimenomaan pienpanimo haluaisi avoimesti kertoa kuluttajille käyttävänsä laadukkaita raaka-aineita. Tällainen turha salailu antaa vain ymmärtää, että asioiden laita onkin täysin päinvastainen. Ottaisivat mallia Sierra Nevadan panimon sivustosta, jossa mitään ei jätetä humalan suhteen epäselväksi.
1,5/5
-Brettanomyces
Harvoin olen maistanut toista yhtä hiilihapokasta olutta kuin Keisari Münchener. Jopa tämän tumman meripihkaisen oluen ulkonäkö on reippaan kuplivainen. Ainoa elementti, jossa hiilihapolta pääsee välttymään on maltainen tuoksu. Mallas tunkee maussakin vahvahkosti esiin, mutta vaikka EBU:ja pitäisi olla jopa 29, eivät ne maistu juuri lainkaan. Jälkimaku on oudon tyhjä, mutta hetken kuluttua suuhun saapuu ikävän karvas ja paha maku.
Vielä pistää hieman ihmettelemään Nokian panimon muuten varsin mainiot nettisivut, jossa on ilmoitettu oluiden kaikki mahdolliset strategiset mitat, mutta käytetyt humalat jätetään jostakin syystä mainitsematta. Luulisi, että nimenomaan pienpanimo haluaisi avoimesti kertoa kuluttajille käyttävänsä laadukkaita raaka-aineita. Tällainen turha salailu antaa vain ymmärtää, että asioiden laita onkin täysin päinvastainen. Ottaisivat mallia Sierra Nevadan panimon sivustosta, jossa mitään ei jätetä humalan suhteen epäselväksi.
1,5/5
-Brettanomyces
keskiviikko 11. helmikuuta 2009
RCH Double Header
- 5,3% - ??IBU - ??EBC - real ale - Englanti -
Panimon nettisivut kehuvat oluttaan tasapainoiseksi ja humaloiduksi. Väite ei kuitenkaan kestä tarkempaa lähdekritiikkiä, sillä jo pian olutta maistettaessa käy ilmi, että Double Headerissa ei humalan määrällä juurikaan mässäillä. Väriltään olut on varsin vaalean meripihkainen ja täysin läpinäkyvä. Vaahto kestää hyvin pitkään, mikä tekee oluen ulkonäöstä aika mukavan; sääli, ettei maku pysty samaan. Suutuntuma on pehmeä ja olut oli ainakin real alena äärimmäisen helposti juotavaa. Jälkimaku on hienoisen humalainen, mutta oudon karvas. Tämä olut on tasapainoista perushuttua, joita mahtuu tusina tiuhun.
2,5/5
-Brettanomyces
Panimon nettisivut kehuvat oluttaan tasapainoiseksi ja humaloiduksi. Väite ei kuitenkaan kestä tarkempaa lähdekritiikkiä, sillä jo pian olutta maistettaessa käy ilmi, että Double Headerissa ei humalan määrällä juurikaan mässäillä. Väriltään olut on varsin vaalean meripihkainen ja täysin läpinäkyvä. Vaahto kestää hyvin pitkään, mikä tekee oluen ulkonäöstä aika mukavan; sääli, ettei maku pysty samaan. Suutuntuma on pehmeä ja olut oli ainakin real alena äärimmäisen helposti juotavaa. Jälkimaku on hienoisen humalainen, mutta oudon karvas. Tämä olut on tasapainoista perushuttua, joita mahtuu tusina tiuhun.
2,5/5
-Brettanomyces
tiistai 10. helmikuuta 2009
Oud Beerseel Oude Geuze
- 6,0% - ??IBU - ??EBC - 0,375l pullo - Belgia -
Äärimmäisen vaalea väriltään jopa gueuze-oluiden mittapuulla. Raikkaassa tuoksussa erottuu mukavasti (oletettavasti) brettanomycesin tuomat aromit. Maussa erottuu lajityypilleen epätavallisesti humala sekä jopa hienoinen maltaan aromi. Suutuntumaltaan Beerselin gueuze on varsin hiilihapokas. Maku on hapan, mutta vain hieman hedelmäinen. Onhan tämä selvästi aitoa gueuzea, mutta jäänee silti maussa varpaanmitan Cantillonin ja kumppaneiden taakse.
3,5/5
-Brettanomyces & Pediococcus
Long Bräu Schönbrunner Spezial
(Arvostelu tehty vuoden 2007 muistiinpanojen perusteella)
Tässä oluessa on sentään jotakin yritystä märzenin suuntaan. Väri on suomilagereista tuttu vaaleankeltainen. Tuoksu on sen mukainen. Valitettavasti sitä voisi kuvata jopa oksettavaksi - niin paljon siinä on diasetyyliä. Positiivista Scönbrunner Spezialissa on sen makea maltaan maku, mikäli joku sitä ominaisuutta oluessa edes arvostaa.
1,5/5
-Brettanomyces & Pediococcus
Batemans Victory Ale
- 6,0% - ??IBU - ??EBC - 0,5l pullo - Englanti -
Tämä panimotuote on pantu kunnioittamaan amiraali Nelsonin saavuttamia voittoja kurjista ranskalaisista. Ensi sipasun jälkeen sympatiat ovat jo täysin siirtyneet Napoleonin amiraalien puolelle. Victory Ale muistuttaa lähinnä keskinkertaista kotiolutta. Ikään kuin olueen olisi lisätty sokeripala jos toinenkin. Tuoksu ja maku ovat hyvin siirappisia, oluen runko on köykäinen eikä humala maistu lainkaankaan. Tätä suurempaa mitättömyyden keskinkertaisuutta voi tuskin mikään toinen olut saavuttaa.
2/5
-Brettanomyces & Pediococcus
Mikkeller Jackie Brown ale
- 6,0% - ??IBU - ??EBC - 0,66l pullo - Tanska/Belgia -
Viittaukset elokuvakulttuuriin unohtuvat jo siinä vaiheessa, kun oluen tuoksu ensi kerran kulkeutuu sieraimiin. Tuoksu on suhteellisen mieto, kahvisen paahteinen. Maussa paahde moninkertaistuu, mikä on vain hyvä asia. Humalaakin on laitettu mukaan, mutta makua dominoi mukava paahteisuus ja kahvi. Jackie Brownissa yhdistyvät kaikki Brown alen parhaat piirteet, mitkä entisestään korostuvat maltaan makeuden puuttuessa. Jälkimaku on pehmeän lattemainen ja pitkä. Ehkä paras Brown ale, mitä Suomesta saa. Ellei tätä sitten suosiolla luokittelisi stoutiksi.
4/5
-Brettanomyces & Pediococcus
Mikkeller Stateside IPA
- 7,o% - ??IBU - ??EBC - 0,75l pullo - Tanska/Skotlanti -
Tämä pale ale on jotakuinkin tyhjä arpa. Samaan hintaan saisi oikeastikin hyvää IPA:a, kun taas Stateside on korkeintaan keskinkertaista. Humalointi on kyllä raikasta ja puhdasta, mutta sitä on aivan liian vähän. Jälkimaku ei ole kovinkaan erinomainen ja jättää kaiken kaikkiaan juomarin varsin kylmäksi. Toisalta ei tämä nyt varsinaisesti pahaakaan ole.
2,5/5
-Brettanomyces & Pediococcus
Brooklyn Local
- 9,0% - ??IBU - ??EBC - 0,75l pullo - USA -
Brooklynin pojat ovat tehneet tyylipuhtan belgialaisen tripelin. Hiiva ja hedelmäisyys ovat niin belgimäisiä, ettei uskoisi tämän olevan jenkkiolut. Ongelmana on vain se, ettei Local ole kovinkaan kummoinen belgiale. Ei tämä huonoakaan ole, mutta perusolutravintoloista saa helposti parempia ja mieleenpainuvampiakin tripeleitä. Localin suurin ansio on kuitenkin paikka valtion monpoliliikkeen valikoimassa, josta se jopa erottuu edukseen. Sinänsä sääli antaa tälle oluelle huonot pisteet, mutta eihän kukaan amerikkalaiseen saunaankaan vapaaehtoisesti mene.
2,5/5
-Brettanomyces & Pediococcus
Brew Dog Punk IPA
- 6,1% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Skotlanti -
Taas kerran hyväuskoista kuluttajaa huijataan ostamaan tavallista pale alea myymällä sitä IPA:n nimellä. Tuoksu tässä äärimmäisen vaaleassa pale alessa on lähes mitätön, joskin sitrus tulee hieman esiin. Maku on perin periteinen jenkkioluille: raikas ja sitrusmainen. Sen sijaan panimomestari on humalan suhteen ollut turhan arka. Myös hiilihappoa on tässä oluessa yllättävän vähän. Kaiken kaikkiaan hyvin tyypillinen ja tavallinen "IPA", joka ei kuitenkaan erotu joukosta, ellei kyseessä ole Alkon valikoima. Jää silti reippaasti Snake Dogin taakse.
3/5
-Brettanomyces & Pediococcus
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Skebo Bruksbryggeri Herrgårds Porter
- 5,0% - ??IBU - ??EBC - hanasta - Ruotsi -
Kerrankin joku on viitsinyt tehdä kunnollisen brittityylisen porterin, joka on riittävän kuiva ja paahtunut. Jo pelkkä tuoksu on hieno. Hieman Schlenkerlan oluita muistuttavassa tuoksussa erottuvat mukavasti savuisuus ja paahteisuus sekä humala (tämäkin olut toimisi, vaikka siinä olisi enemmän humalaa). Maku vastaa pitkälti tuoksun asettamia odotuksia: ei juuri lainkaan maltaan makeutta, mutta sitäkin enemmän paahtuneisuutta ja kuivuutta. Jälkimaku on mukavan kuiva ja lievästi humalainen. Tätä kannattaa maistaa, jos jossakin tulee vastaan.
4/5
-Brettanomyces
Kerrankin joku on viitsinyt tehdä kunnollisen brittityylisen porterin, joka on riittävän kuiva ja paahtunut. Jo pelkkä tuoksu on hieno. Hieman Schlenkerlan oluita muistuttavassa tuoksussa erottuvat mukavasti savuisuus ja paahteisuus sekä humala (tämäkin olut toimisi, vaikka siinä olisi enemmän humalaa). Maku vastaa pitkälti tuoksun asettamia odotuksia: ei juuri lainkaan maltaan makeutta, mutta sitäkin enemmän paahtuneisuutta ja kuivuutta. Jälkimaku on mukavan kuiva ja lievästi humalainen. Tätä kannattaa maistaa, jos jossakin tulee vastaan.
4/5
-Brettanomyces
Skebo Bruksbryggeri Triple Gold Bitter
- 4,5% - ??IBU - ??EBC - hanasta - Ruotsi -
Jälleen kerran tyypillisen värinen ja makuinen bitter, jossa on kivan näköinen vaahto. Arvion voisi lopettaa tähän, mutta sanottakoon nyt vielä, että humalaa löytyy tavallista enemmän, joskaan ei tietenkään riittävästi. Humalointi on lievän parfyyminen, mutta silti hyvin raikas. Kaiken kaikkiaan ihan siedettävä bitter, jota voi hyvinkin juoda paremman puutteessa. Intialaisen tai muun tulisen kanaruoan kanssa juotuna Triple Gold Bitteriä voi jopa suositella.
3/5
-Brettanomyces
Jälleen kerran tyypillisen värinen ja makuinen bitter, jossa on kivan näköinen vaahto. Arvion voisi lopettaa tähän, mutta sanottakoon nyt vielä, että humalaa löytyy tavallista enemmän, joskaan ei tietenkään riittävästi. Humalointi on lievän parfyyminen, mutta silti hyvin raikas. Kaiken kaikkiaan ihan siedettävä bitter, jota voi hyvinkin juoda paremman puutteessa. Intialaisen tai muun tulisen kanaruoan kanssa juotuna Triple Gold Bitteriä voi jopa suositella.
3/5
-Brettanomyces
Gotlands Bryggeri Wisby Klosteröl
- 5,0% - ??IBU - ??EBC - hanasta - Ruotsi -
Hanasta tarjoiltu gotlantilainen ale ei juurikaan säväyttänyt. Maku oli miedon hapan ja humalainen, mutta kokonaisuutena varsin keskinkertainen. Väriltään klosteröl on peruspale-alemainen, joskin jonkinlaista omaperäisyyttä lienee siinä, että olut on sentään suodattamaton. Vaikka kyseessä on periaatteessa belgityyppinen vaalea ale, on makuun eksynyt jostakin syystä hyvin märzenmäisiä piirteitä.
2,5/5
-Brettanomyces
Hanasta tarjoiltu gotlantilainen ale ei juurikaan säväyttänyt. Maku oli miedon hapan ja humalainen, mutta kokonaisuutena varsin keskinkertainen. Väriltään klosteröl on peruspale-alemainen, joskin jonkinlaista omaperäisyyttä lienee siinä, että olut on sentään suodattamaton. Vaikka kyseessä on periaatteessa belgityyppinen vaalea ale, on makuun eksynyt jostakin syystä hyvin märzenmäisiä piirteitä.
2,5/5
-Brettanomyces
Stephans Bräu Premium Pilsener
- 4,5% - ??IBU - ??EBC - 0,5l tölkki - Saksa -
Hälytyskellojen olisi pitänyt viimeistään soida siinä vaiheessa, kun huomasin oluttölkin kyljessä sanan humalauute. Päädyin kuitenkin ostamaan kyseisen lieriömäiseen metalliseen säilytysastiaan pakatun juoman, joka osoittautui erääksi vaaleimmista lagereista, mitä olen koskaan nähnyt. Tuoksu oli mitäänsanomaton, tosin raikas, kuten tavallista. Maku oli myös sen mukainen: vetinen ja mauton. Hieman mallasta, mutta ei käytännössä lainkaan humalaa. Jälkimakuun oli jostakin saatu omituista kitkeryyttä, mikä teki oluen juomisesta jopa epämiellyttävää. Käsittämätöntä, että tällaista litkua viitsitään tuoda Suomeen. Aivan kuin täällä ei jo tuotettaisi omasta takaa loputonta määrää vastaavia tasapaksuja ja mauttomia, olueksi nimitettyjä mallasjuomia.
1/5
-Brettanomyces
Hälytyskellojen olisi pitänyt viimeistään soida siinä vaiheessa, kun huomasin oluttölkin kyljessä sanan humalauute. Päädyin kuitenkin ostamaan kyseisen lieriömäiseen metalliseen säilytysastiaan pakatun juoman, joka osoittautui erääksi vaaleimmista lagereista, mitä olen koskaan nähnyt. Tuoksu oli mitäänsanomaton, tosin raikas, kuten tavallista. Maku oli myös sen mukainen: vetinen ja mauton. Hieman mallasta, mutta ei käytännössä lainkaan humalaa. Jälkimakuun oli jostakin saatu omituista kitkeryyttä, mikä teki oluen juomisesta jopa epämiellyttävää. Käsittämätöntä, että tällaista litkua viitsitään tuoda Suomeen. Aivan kuin täällä ei jo tuotettaisi omasta takaa loputonta määrää vastaavia tasapaksuja ja mauttomia, olueksi nimitettyjä mallasjuomia.
1/5
-Brettanomyces
Flying Dog Snake Dog IPA
- 7,1% - 60IBU - ??EBC - 0,355l pullo - USA -
Flying Dogin panimon tyyliin tämänkin oluen etiketti on täynnä mukataiteellista sekasotkua, jossa lienee kuvattuna varsin apinannäköinen koira, jolla on käärmeen pää. Plussaa tulee kuitenkin positiivisen suuren IBU-luvun ilmoittamisesta. Olut itsessään on äärimmäisen tavanomaisen ja tylsän näköistä. Vaaleaa ja täysin läpinäkyvää eikä vaahtokaan lupaavasta alusta huolimatta jaksa viihdyttää juomaria kuin hetkisen. Mutta tuoksu kertookin lähes kaiken olennaisen. Se on mukavan raikas, sitruksinen ja erittäin hyvin humaloitu. Maku vastaa tuoksun asettamia ennakko-odotuksia. Humalaa on kerrankin päätynyt olueen aika mukavasti, ja se tuntuu vielä pitkään kuivana, mutta raikkaana jälkimakuna. Alkoholi ei maistu lainkaan läpi, kuten asian kuuluukin olla.
Vaikka alkoholia ja humalaa kuuluisi lajityypin vaatimusten perusteella olla kumpaakin hieman enemmän, Snake Dog IPA on malliesimerkki kunnon vahvasta amerikkalaisesta pale alesta. Ehkä tämäkään panimotuote ei ole sataprosenttisesti IPA:a, mutta aivan loistavaa pale alea se joka tapauksessa on. Subjektiivisen makuaistini mukaan tämä 3,53e/0,355l maksava olut on Alkon tämänhetkisen valikoiman selvästi paras pale ale.
3,5/5
-Brettanomyces
Heineken Lager Beer
-5,0% - ?? IBU - ?? EBC - 0,33l tölkki - Hollanti -
Tämäkin vaalea pohjahiivaolut on täydellisen uskollinen lajityypilleen ollen tavanomaisen vaaleankeltainen, lähes vaahdoton sekä käytännössä täysin mauton. Tuotteesta on hyvin vaikea löytää mitään hyvää sanottavaa, ellei virhemakujen puuttumista voida sellaiseksi laskea. Toisaalta Heinekenin suutuntuma on ihan siedettävä. Hiilihappoa on juuri sen verran, että olutta viitsii juoda vissyn tai muun kuplivan veden korvikkeena, mikäli sellainen on sattunut jääkaapista loppumaan. Mitäänsanomattomassa maussa erottuu lievästi makea mallas, mutta muuten makua dominoi vetisyys. Humalaa on turha edes mainita. Oikeastaan tällaista bulkkilageria ei pitäisi lainkaan arvostella, sillä ei näitä oluita ole tarkoitettu juotavaksi maun, vaan juomisen itsensä perusteella.
Ostin tätä olutta ainoastaan siitä syystä, että Silja Linen kanta-asiakaskortilla sattui saamaan 24-packin siedettävään hintaan 13,00€. Pakkohan sieltä laivalta on jotakin "olutta" hankkia.
1,5/5
-Brettanomyces
Tämäkin vaalea pohjahiivaolut on täydellisen uskollinen lajityypilleen ollen tavanomaisen vaaleankeltainen, lähes vaahdoton sekä käytännössä täysin mauton. Tuotteesta on hyvin vaikea löytää mitään hyvää sanottavaa, ellei virhemakujen puuttumista voida sellaiseksi laskea. Toisaalta Heinekenin suutuntuma on ihan siedettävä. Hiilihappoa on juuri sen verran, että olutta viitsii juoda vissyn tai muun kuplivan veden korvikkeena, mikäli sellainen on sattunut jääkaapista loppumaan. Mitäänsanomattomassa maussa erottuu lievästi makea mallas, mutta muuten makua dominoi vetisyys. Humalaa on turha edes mainita. Oikeastaan tällaista bulkkilageria ei pitäisi lainkaan arvostella, sillä ei näitä oluita ole tarkoitettu juotavaksi maun, vaan juomisen itsensä perusteella.
Ostin tätä olutta ainoastaan siitä syystä, että Silja Linen kanta-asiakaskortilla sattui saamaan 24-packin siedettävään hintaan 13,00€. Pakkohan sieltä laivalta on jotakin "olutta" hankkia.
1,5/5
-Brettanomyces
Blogista
[8.2.2009] Tämän blogin päällimmäisenä tarkoituksena on toimia Portimopanimon arkistona [taisi osittain toteutuakin]. Tänne kirjoitamme oluemme valmistukseen liittyvää lokikirjaa [kirjoitimme jossakin määrin] sekä arvioita kaupallisista oluista [näitä siis nykyisin]. Tavoitteenamme on myös listata kunnon kuvauksien kera erilaisia olutlajeja, oluen raaka-aineita sekä olutta vahingoittavia mikro-organismeja [kova oli tavoite ja siinä epäonnistuttiin - opetus on: älä yritä].
[Edit. 25.4.2010] Viime aikoina oluenvalmistusta ei ole päästy harjoittamaan "panimorakennuksessa" käynnissä olleen remontin takia.
[Edit. 21.9.2010] "Panimorakennuksen" puuttumisen takia oluenvalmistus on toistaiseksi jäissä.
[Edit. 4.10.2010] Blogin toiminta jatkuu yhä ja edelleen samalla metodilla kuin se on de facto toiminut koko olemassaolonsa ajan. Eli sivulle ilmestyy epäsäännöllisin väliajoin kirjoituksia mielenkiintoisista ja hyvistä, mutta varsinkin epäkiinnostavista ja kehnoista oluista.
[Edit. 25.4.2010] Viime aikoina oluenvalmistusta ei ole päästy harjoittamaan "panimorakennuksessa" käynnissä olleen remontin takia.
[Edit. 21.9.2010] "Panimorakennuksen" puuttumisen takia oluenvalmistus on toistaiseksi jäissä.
[Edit. 4.10.2010] Blogin toiminta jatkuu yhä ja edelleen samalla metodilla kuin se on de facto toiminut koko olemassaolonsa ajan. Eli sivulle ilmestyy epäsäännöllisin väliajoin kirjoituksia mielenkiintoisista ja hyvistä, mutta varsinkin epäkiinnostavista ja kehnoista oluista.
Olutlajit
Näiden kuvausten pohjana olen käyttänyt Akateemiselle olutseuralle vuonna 2008 kirjoittamaani olutlajiopasta sekä joitakin muita olutaiheisia kirjoituksiani. Teksti päivittyy sitä mukaa, kun saan laadittua uusia kuvauksia oluttyyleistä.
-Brettanomyces
ALE Kattotermi pintahiivaoluille. Alessa panimotuotteen valmistamiseen käytettävä hiiva nousee käymisastian pinnalle, mistä suomenkielinen nimitys pintahiivaolut johtaa juurensa. Tyypillisiä ominaisuuksia aleille ovat täyteläisyys sekä hiivan mukanaan tuoma hedelmäisyys.
BARLEY WINE Viinin vahvuista, mutta silti olutta. Harvinainen aletyyli, jota kannattaa kokeilla, kun sellainen tulee vastaan. Hedelmäinen, joskus makean maltainen juoma, joka parhaimmillaan on mukavan aromikas, sopivasti humaloitu ja lämmittävä olut. Kehnoimmillaan maussa ei erotu muu kuin alkoholi, jota barley winessä on noin 8–12%.
BOCK Vahvaa ja yleensä tummaa lageria, nestemäistä leipää ainakin ravintoarvojen perusteella. Maussa paljon mallasta, mutta vähän humalaa. Pääsääntöisesti rikkaampi maku kuin miedommissa dunkeleissa. Jotkut panimot valmistavat lähes 10% alkoholipitoista doppelbockia, jonka tunnistaa helposti oluen nimestä. Lähes kaikki doppelbockin merkit päättyvät -ator-loppuun, kuten Ayingerin Celebrator ja Spatenin Optimator. Älä sekoita Olvin kehnoa tuplapukkia tähän pääosin ihan siedettävään oluttyyppiin.
BROWN ALE Väriltään ruskeaa pintahiivaolutta. Maltaan paahtamisasteesta johtuen maku tuppaa olemaan makeahko, joskus hedelmäinen tai suklainenkin. Brown alessa on yleensä vähemmän humalaa kuin pale alessa ja se on myös täyteläisempää. Vastaa varsin pitkälle brittiläistä bitterin vastakohtaa mildiä.
CASSIS Hedelmälambic (vrt. Kriek), jossa on käytetty mustaa viinimarjaa. Valitettavasti ainoa Suomessa saatavilla oleva cassis taitaa olla Lindemansin makeutettu limpparimainen versio.
DUBBEL Belgialaista vahvuudeltaan noin 7% ruskeaa tai tummaa alea. Maku voi olla hyvinkin vivahteikas monipuolisten panimohiivojen ansiosta. Humalaa voi olla vaihteleva määrä (alkoholi peittää sen yleensä liiankin hyvin), mutta hedelmäisyyttä löytynee runsaasti. Dubbelit tunnetaan etenkin trappistiluostarien valmistamista laadukkaista tuotteista.
DUNKEL Tummaa lageria. Koska mallasta on paahdettu, on dunkelissa yleensä jonkin verran enemmän makua kuin vaaleissa lagereissa. Väriskaala yleensä tummanruskeasta mustaan. Dunkel saattaa olla hyvinkin makeaa (Velkopopovicky Kozel etc), mutta välillä tepastelee vastaan myös kuivempia, portermaisia dunkeleita. Tumma lager oli suht yleistä ja vallitseva lagertyyppi vielä 1800-luvun loppupuoleen saakka, jolloin teknologian kehitys (valitettavasti?) helpotti vaalean lagerin tuottamista.
DUNKELWEIZEN Tummaa saksalaistyyppistä vehnäolutta. Hedelmäisiä ja raikkaita, kuten vaaleat serkkunsa, joskin tummiin vehnäoluisiin on eksynyt usein enemmän alkoholia, humalaa ei juurikaan. Vahvimpia dunkelweizeneita kutsutaan weizenbockeiksi.
FARO Oluttyyli, jota tuskin enää on saatavilla juuri missään. Hanasta kaadettuun sekoittamattomaan vanhaan lambiciin lisätään ennen oluen nauttimista fariinisokeria makeutta antamaan. Hieman helpompaa on löytää pullotettua faroa, joka ei kuitenkaan aivan taida vastata sitä aitoa ja alkuperäistä faroa.
FRAMBOISE Vadelmista valmistettu hedelmälambic. Kriekin jälkeen toiseksi yleisin maustettu lambic, joten myös kelvollisia framboiseja voi löytyä. Valtaosa framboisen nimellä myydyistä oluista vastaa silti makunsa puolesta muumilimsaa.
GOLDEN ALE Tie helvettiin on katettu kultaisilla lupauksilla, vai miten se nyt meni. Tätä tyyliä sietää pääsääntöisesti varoa. Kyseessä on pahimmillaan pale alen bulkkiversio: vaaleaa pintahiivaolutta vailla makua ja humalaa. Voi kyllä olla maukastakin, mikäli olut ei maultaan vastaa lajityyppinsä ominaispiirteitä.
GUEUZE Sekoitus nuorta ja vanhaa lambicia. Nuoren lambicin tulee olla vielä osittain käymisvaiheessa, jotta pullotettu sekoitus pääsisi läpikäymään toisen käymisen. Juomakelpoista noin puolen vuoden pullokäymisen jälkeen, vaikka usein tuote päätyykin myyntiin jo paljon aikaisemmin. Jotkut olutharrastajat kertovat maistaneensa vuosikymmeniä vanhaa gueuzea, joka oli itse asiassa reippaasti parempaa kuin vastaava olut tuoreena. Yksi harvoista oluista, joita voi säilyttää ja ikäännyttää kellarissa viinin tavoin, tosin kuplat vähenevät oluen iän myötä. Maultaan gueuze on hyvin hapan ja kuiva sekä hedelmäinen. Samat ominaisuudet tulevat esiin myös tuoksussa, jota on joskus kuvattu navettamaiseksikin. Gueuzet saattavat sisältää useiden eri panimoiden lambicia, kuten esimerkiksi 3 Fontainenin oluet. Muita hyviä ja Suomesta joskus saatavia gueuzeja sekoittavat muun muassa Cantillonin ja Girardinin panimot.
HEFEWEIZEN Kaikkein tyypillisintä saksalaista vehnäolutta suoraan Baijerista. Vaaleaa ja suodattamatonta, kuten kuuluukin olla. Weissbierit ovat hyvin raikkaita ja hedelmäisiä, joten ne sopivat mainiosti janojuomaksi vaikkapa urheilusuorituksen jälkeen. Humalaa löytyy vähän, jos ollenkaan. Älä kuitenkaan juo liian montaa vehnäolutta illan aikana, sillä vehnäolut turvottaa vatsaa aivan eri voimakkuudella kuin ohrasta tehty mallasjuoma. Suodatetusta vehnäoluesta käytetään nimitystä kristallklar. Nämä oluet jäävät kuitenkin maussa reippaasti suodattamattomien perään.
HELLES Vaalean lagerin perusmuoto. Tähän kategoriaan voi sumputtaa huoletta valtaosan maailmassa tuotetusta bulkkioluesta. Amerikkalainen Budweiser ja suomalainen Karhu ovat malliesimerkkejä lähes mauttomista, mutta raikkaista ja virkistävistä helleseistä. Humalaa saa näistä oluista turhaan hakea, joskin maltaan makeutta saattaa esiintyä.
INDIA PALE ALE Vahvaa ja voimakkaasti humaloitua vaaleaa alea. IPA oli ensimmäinen pelkästään ulkomaanvientiin tarkoitettu olut, jota nimensä mukaisesti alettiin 1700-luvun lopulta lähtien kuljettaa Intiaan sikäläisten brittien janoa sammuttamaan. Tällä hetkellä IPA-nimellä myydään satoja, ellei jopa toista tuhatta erilaista olutta, mutta valitettavasti valtaosa näistä tuotteista ei täytä vaatimuksia, joita niiden tulisi täyttää. Vahvan humaloinnin,
vahvuudesta riippuen lähtien noin 50-60 EBU:sta, ja korkean alkoholipitoisuuden, mielellään ainakin 7%, löytäminen “IPA:sta” on aivan liian kovan työn takana. Toisin sanoen suurin osa india pale alena myydystä oluesta ei eroa mitenkään tavallisesta vaaleasta pintahiivaoluesta. Todellinen olutpuristi voisi lisätä IPA:n laatuvaatimuksiin myös englantilaisen humalan, mutta rehellisesti sanoen amerikkalaiset sitrushumalat saattavat jopa sopia tyyliin alkuperäisiä brittihumaloita paremmin.
KRIEK Kirsikkaolutta, joka on valmistettu lisäämällä lambiciin kirsikoita. Hedelmät jätetään joiksikin kuukausiksi lillumaan olueen, jolloin kirsikan luontaiset sokerit aiheuttavat uuden käymisen. Käymisprosessi tuhoaa sokerin, joten kriek on ainakin perinteisesti kuiva ja hapan, kuten muutkin lambicit. Pullotusvaiheessa kirsikat poistetaan oluen joukosta, minkä jälkeen kriek saa kypsyä pullossa ainakin puolisen vuotta, kuten gueuzekin. Jotkin panimot (Liefmans etc) myyvät lambicina hedelmäolutta, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen ja oikean lambicin kanssa. Pohjana on käytetty usein brown alea ja hedelmäisyys on saatu aikaan hedelmäsiirapilla. Monet panimot myös epäortodoksisesti lisäävät tuotteisiinsa sokeria (Lindemans etc).
LAGER Kattotermi kaikelle pohjahiivaoluelle. Lager käy kylmemmässä kuin ale, ja sen valmistuminen kestää yleensä pitempään. Hiivan tuomat aromit ovat vähäisiä, joten makuskaala onkin lagereissa huomattavasti kapeampi kuin aleissa. Valtaosa tuotetusta oluesta on vaaleaa lageria, jota jokainen lienee joskus maistellut.
LAMBIC Kattotermi kaikille spontaanilla käymisellä valmistetuille oluille. Voi myös tarkoittaa sekoittamatonta ja maustamatonta lambicia, jota valmistetaan myyntiin hyvin vähän. Tällaista olutta myydään yleensä pelkän lambicin nimellä. Ei lisättyä hiivaa, vaan käymisprosessin saavat aikaan panimoiden vinteillä viihtyvät villihiivakannat. Sopiva hiivakanta löytyy vain Brysselin ympäristöstä. Hapokkaita, kirpeitä, kuivia, raikkaita ja ennen kaikkea hedelmäisiä oluita, jotka säilyvät pullossa jopa vuosikymmeniä. Muista oluista poiketen lambiceihin ei yleensä lisätä katkerohumalaa. Makuvivahteita saadaan hiivasta sekä käymistynnyreistä, jotka usein ovat vanhoja viininsäilytykseen käytettyjä tammitynnyreitä. Myös viskitynnyreitä on kokeiltu.
MÄRZEN Vaaleaa tai punaruskeaa lageria, joka nimensä mukaisesti on perinteisesti pantu oluenpanokauden lopulla maaliskuussa. Jotta se olisi kestänyt kesän yli, tehtiin siitä hieman vahvempaa ja humaloidumpaa kuin tavallisesta vaaleasta lagerista. Olutta päästiin lopulta nauttimaan Oktoberfestin aikaan. Termi oktoberfestbier vastaa varsin pitkälle märzeniä, vaikka jotkut sanovatkin sen tarkoittavan varsinaista märzeniä hieman kevyempää versiota. Joskus tyylit niputetaan termin Vienna lager alle. Väriltään olut voi olla hieman tummempaa, punaruskeaa ja meripihkaa. Maultaan yleensä aivan eri sfääreissä kuin mitäänsanomattomat hellesit.
OLD ALE Miksi vaaleaa alea sanotaan kalpeaksi aleksi, mutta lähes mustaa vanhaksi? Sitä kukin voi miettiä juodessaan tätä alkoholia keskimäärin ehkä 6% sisältävää pintahiivaolutta. Tyypillisiä makuja ovat monipuolinen maltaisuus, hedelmäisyys ja joskus alkoholin lämmittävyys. Old ale on todella karkeasti sanottuna jotakin brown alen ja stoutin väliltä (tai sitten ei). Tätä tyyliä tavannee helpoimmin Brittein saarilta.
PALE ALE Kattotermi lukemattomille olutlajeille, joita yhdistävät raikas humalointi ja vaalea väri (vaaleankellertävästä meripihkaan). Britanniassa yleisin pale ale- tyyppi on bitter, Saksassa alt, Ranskassa bière de garde… Yleensä alkoholia löytyy noin 4-6%. Vahvempia ja voimakkaammin humaloituja pale aleja kutsutaan nimellä India pale ale (IPA). Vastaavista voimakkaista bittereistä käytetään nimitystä Extra special bitter (ESB). Pale ale elää nousukautta varsinkin Amerikassa, jonka panimotuotteille on tyypillistä voimakas ja sitrusmainen humalointi.
PILSENER Ensimmäinen teollinen vaalea lager, böömiläinen Pilsner Urquell vuodelta 1842, on tämän lajityypin tunnetuin edustaja. Pilsenerissä kuuluu olla reippaasti humalaa ja makua, siis huomattavasti enemmän kuin bulkkilagereissa, vaikka alkoholipitoisuus onkin samaa luokkaa. Suomen kieleen pesiytynyt ykkösolutta tarkoittava nimitys pilsneri on siten ajautunut pahasti hakoteille, sillä kunnon pilsener on taatusti aivan muuta kuin vetinen ja mauton folköl. Suomessakin valmistetaan kelvollisia tsekkityyppisiä pilsenereitä, joista mainita kannattaa ainakin Kukko Pils sekä Plevnan Skooda.
PORTER On hyvin tulkinnanvaraista yrittää tehdä eroa stoutin ja porterin välille, sillä kumpikin olut on britteinsaarilta kotoisin oleva musta pintahiivaolut, joiden valmistusprosessi on periaatteessa identtinen. Yleensä stoutissa on vähemmän alkoholia ja se on täyteläisempää kuin porter. Porterissa saattaa myös olla enemmän hiilihappoa. Aivan samoin kun stout on perinteisesti yhdistetty ostereihin, voi suositella kokeiltavaksi yhdistelmää porter + sacherkakku.
RED ALE Suomessa harvoin bongattu väriltään punainen olut, joka makuskaalassa sijoittuu suunnilleen brown alen ja pale alen väliin. Red alet ovat pääosin raikkaita ja miedohdkosti humaloituja, joten ne soveltuvat mainiosti janojuomiksi. Suurempia makuelämyksiä tuskin löytyy, mutta paremman puutteessa esim. irlantilainen Smithwicks on varsin kelpo ohrapirtelö.
SAHTI Saa aina kunniamainintoja olutkilpailuissa, nauttii maailmanlaajuista mainetta, on lähes ainoa esihistorialliselta ajalta periytyvä oluttyyli, on rekisteröity EU:n aidoksi perinteiseksi tuotteeksi, olutguru Michael Jacksonin kehuma etc, etc... Silti tätä alea ei myydä käytännössä missään. Jos sahtia jostakin löytää, sen väri on todennäköisesti ruskeaa, alkoholia noin 7-9%, humalan sijasta on käytetty mausteena katajanmarjaa (vertaa skotlantilaiseen Fraoch aleen!) ja maussa tuntuvat voimakkaina banaanimaiset esterit.
SCOTCH ALE Vahvaa, alkoholipitoisuudeltaan noin 6-8% vaaleaa tai ruskeaa alea. Maultaan makeaa ja täyteläistä, johtuen alkoholin suuresta määrästä. Humalaa näihin skottilaisiin oluisiin ei yleensä ole liiemmin laitettu. Olutlajit winter warmer ja old ale ovat hyvin samantyyppisiä kuin scotch ale. Vielä enemmän yhtäläisyyksiä löytyy Strong Alen kanssa.
STOUT Kun mallasta paahdetaan tarpeeksi, saadaan väriltään pikimustaa olutta, esimerkiksi stoutia. Makuskaala stouteissa on äärimmäisen laaja; tyypillisiä vivahteita ovat paahtuneisuus, täyteläisyys sekä maltaisuus. Toisaalta se voi myös olla kitkerä, pehmeä, makea, kuiva, hedelmäinen, öljyinen, kahvimainen… Yleensä stoutista ei juuri hiilihappoa löydy, varsinkaan irlantilaistyyppisistä dry stouteista, joista Guinness lienee tunnetuin. Alkoholipitoisuudeltaan lähes kymmenprosenttista ja erittäin voimakkaasti humaloitua stoutia kutsutaan (Russian) imperial stoutiksi.
TRIPEL Belgialaista erittäin vahvaa vaaleaa alea. Maku on belgialaisille tyypillisesti monipuolinen, mutta näissä lähes 10% aleissa alkaa alkoholi väistämättä dominoida makuaistia. Tosin jotkin trappistipanimot ovat onnistuneet peittämään viinan maun lähes täysin, joten tripel voi parhaimmillaan olla mukavan petollinen seurustelujuoma.
WITBIER Belgialaistyyppinen vehnäolut, johon on pantu hyvin vähän tai ei ollenkaan humalaa. Tämän erityispiirre johtuu 1300-luvun Ranskan lainsäädännöstä, joka kaikkivoipuudessaan kielsi humalan käytön oluissa, joissa käytettiin gruut-nimistä mausteseosta. Keskiajalla gruut oli tyypillinen vaihtoehto humalalle ja siinä saattoi olla ties mitä mausteita aniksesta kaneliin. Nykyisin gruut koostuu lähinnä korianterista, appelsiinista jne, jotka antavat oluelle sille tyypillisen sitrusmaisen maun. Tällaiset oluet ovat erittäin raikkaita, mutta kohtalaisen mitäänsanomattomia maultaan, joten ne sopivat parhaiten nautittavaksi kesähelteellä jäädytetystä tuopista sitruunaviipaleen kera Hoegaardenin malliin.
ZWICKEL Toiselta nimeltään kellerbier. Zwickel on toisin kuin muut lagerit suodattamatonta ja pastöroimatonta olutta, joten siinä on enemmän hiivaa makua tuomassa. Zwickeliä tarjoillaan Saksassa pääosin hanasta (eräänlaista real lageria), mutta pullotettujakin versioita löytyy. Merkinnällä naturtrüb varustetut oluet ovat suodattamatonta lageria ja yleensä kokeilemisen arvoisia, ainakin peruslagereihin verrattuina. Suomessa täytyy ikävä kyllä etsiä kissojen ja koirien kanssa etenkin tynnyristä tarjoiltavaa zwickeliä.
-Brettanomyces
ALE Kattotermi pintahiivaoluille. Alessa panimotuotteen valmistamiseen käytettävä hiiva nousee käymisastian pinnalle, mistä suomenkielinen nimitys pintahiivaolut johtaa juurensa. Tyypillisiä ominaisuuksia aleille ovat täyteläisyys sekä hiivan mukanaan tuoma hedelmäisyys.
BARLEY WINE Viinin vahvuista, mutta silti olutta. Harvinainen aletyyli, jota kannattaa kokeilla, kun sellainen tulee vastaan. Hedelmäinen, joskus makean maltainen juoma, joka parhaimmillaan on mukavan aromikas, sopivasti humaloitu ja lämmittävä olut. Kehnoimmillaan maussa ei erotu muu kuin alkoholi, jota barley winessä on noin 8–12%.
BOCK Vahvaa ja yleensä tummaa lageria, nestemäistä leipää ainakin ravintoarvojen perusteella. Maussa paljon mallasta, mutta vähän humalaa. Pääsääntöisesti rikkaampi maku kuin miedommissa dunkeleissa. Jotkut panimot valmistavat lähes 10% alkoholipitoista doppelbockia, jonka tunnistaa helposti oluen nimestä. Lähes kaikki doppelbockin merkit päättyvät -ator-loppuun, kuten Ayingerin Celebrator ja Spatenin Optimator. Älä sekoita Olvin kehnoa tuplapukkia tähän pääosin ihan siedettävään oluttyyppiin.
BROWN ALE Väriltään ruskeaa pintahiivaolutta. Maltaan paahtamisasteesta johtuen maku tuppaa olemaan makeahko, joskus hedelmäinen tai suklainenkin. Brown alessa on yleensä vähemmän humalaa kuin pale alessa ja se on myös täyteläisempää. Vastaa varsin pitkälle brittiläistä bitterin vastakohtaa mildiä.
CASSIS Hedelmälambic (vrt. Kriek), jossa on käytetty mustaa viinimarjaa. Valitettavasti ainoa Suomessa saatavilla oleva cassis taitaa olla Lindemansin makeutettu limpparimainen versio.
DUBBEL Belgialaista vahvuudeltaan noin 7% ruskeaa tai tummaa alea. Maku voi olla hyvinkin vivahteikas monipuolisten panimohiivojen ansiosta. Humalaa voi olla vaihteleva määrä (alkoholi peittää sen yleensä liiankin hyvin), mutta hedelmäisyyttä löytynee runsaasti. Dubbelit tunnetaan etenkin trappistiluostarien valmistamista laadukkaista tuotteista.
DUNKEL Tummaa lageria. Koska mallasta on paahdettu, on dunkelissa yleensä jonkin verran enemmän makua kuin vaaleissa lagereissa. Väriskaala yleensä tummanruskeasta mustaan. Dunkel saattaa olla hyvinkin makeaa (Velkopopovicky Kozel etc), mutta välillä tepastelee vastaan myös kuivempia, portermaisia dunkeleita. Tumma lager oli suht yleistä ja vallitseva lagertyyppi vielä 1800-luvun loppupuoleen saakka, jolloin teknologian kehitys (valitettavasti?) helpotti vaalean lagerin tuottamista.
DUNKELWEIZEN Tummaa saksalaistyyppistä vehnäolutta. Hedelmäisiä ja raikkaita, kuten vaaleat serkkunsa, joskin tummiin vehnäoluisiin on eksynyt usein enemmän alkoholia, humalaa ei juurikaan. Vahvimpia dunkelweizeneita kutsutaan weizenbockeiksi.
FARO Oluttyyli, jota tuskin enää on saatavilla juuri missään. Hanasta kaadettuun sekoittamattomaan vanhaan lambiciin lisätään ennen oluen nauttimista fariinisokeria makeutta antamaan. Hieman helpompaa on löytää pullotettua faroa, joka ei kuitenkaan aivan taida vastata sitä aitoa ja alkuperäistä faroa.
FRAMBOISE Vadelmista valmistettu hedelmälambic. Kriekin jälkeen toiseksi yleisin maustettu lambic, joten myös kelvollisia framboiseja voi löytyä. Valtaosa framboisen nimellä myydyistä oluista vastaa silti makunsa puolesta muumilimsaa.
GOLDEN ALE Tie helvettiin on katettu kultaisilla lupauksilla, vai miten se nyt meni. Tätä tyyliä sietää pääsääntöisesti varoa. Kyseessä on pahimmillaan pale alen bulkkiversio: vaaleaa pintahiivaolutta vailla makua ja humalaa. Voi kyllä olla maukastakin, mikäli olut ei maultaan vastaa lajityyppinsä ominaispiirteitä.
GUEUZE Sekoitus nuorta ja vanhaa lambicia. Nuoren lambicin tulee olla vielä osittain käymisvaiheessa, jotta pullotettu sekoitus pääsisi läpikäymään toisen käymisen. Juomakelpoista noin puolen vuoden pullokäymisen jälkeen, vaikka usein tuote päätyykin myyntiin jo paljon aikaisemmin. Jotkut olutharrastajat kertovat maistaneensa vuosikymmeniä vanhaa gueuzea, joka oli itse asiassa reippaasti parempaa kuin vastaava olut tuoreena. Yksi harvoista oluista, joita voi säilyttää ja ikäännyttää kellarissa viinin tavoin, tosin kuplat vähenevät oluen iän myötä. Maultaan gueuze on hyvin hapan ja kuiva sekä hedelmäinen. Samat ominaisuudet tulevat esiin myös tuoksussa, jota on joskus kuvattu navettamaiseksikin. Gueuzet saattavat sisältää useiden eri panimoiden lambicia, kuten esimerkiksi 3 Fontainenin oluet. Muita hyviä ja Suomesta joskus saatavia gueuzeja sekoittavat muun muassa Cantillonin ja Girardinin panimot.
HEFEWEIZEN Kaikkein tyypillisintä saksalaista vehnäolutta suoraan Baijerista. Vaaleaa ja suodattamatonta, kuten kuuluukin olla. Weissbierit ovat hyvin raikkaita ja hedelmäisiä, joten ne sopivat mainiosti janojuomaksi vaikkapa urheilusuorituksen jälkeen. Humalaa löytyy vähän, jos ollenkaan. Älä kuitenkaan juo liian montaa vehnäolutta illan aikana, sillä vehnäolut turvottaa vatsaa aivan eri voimakkuudella kuin ohrasta tehty mallasjuoma. Suodatetusta vehnäoluesta käytetään nimitystä kristallklar. Nämä oluet jäävät kuitenkin maussa reippaasti suodattamattomien perään.
HELLES Vaalean lagerin perusmuoto. Tähän kategoriaan voi sumputtaa huoletta valtaosan maailmassa tuotetusta bulkkioluesta. Amerikkalainen Budweiser ja suomalainen Karhu ovat malliesimerkkejä lähes mauttomista, mutta raikkaista ja virkistävistä helleseistä. Humalaa saa näistä oluista turhaan hakea, joskin maltaan makeutta saattaa esiintyä.
INDIA PALE ALE Vahvaa ja voimakkaasti humaloitua vaaleaa alea. IPA oli ensimmäinen pelkästään ulkomaanvientiin tarkoitettu olut, jota nimensä mukaisesti alettiin 1700-luvun lopulta lähtien kuljettaa Intiaan sikäläisten brittien janoa sammuttamaan. Tällä hetkellä IPA-nimellä myydään satoja, ellei jopa toista tuhatta erilaista olutta, mutta valitettavasti valtaosa näistä tuotteista ei täytä vaatimuksia, joita niiden tulisi täyttää. Vahvan humaloinnin,
vahvuudesta riippuen lähtien noin 50-60 EBU:sta, ja korkean alkoholipitoisuuden, mielellään ainakin 7%, löytäminen “IPA:sta” on aivan liian kovan työn takana. Toisin sanoen suurin osa india pale alena myydystä oluesta ei eroa mitenkään tavallisesta vaaleasta pintahiivaoluesta. Todellinen olutpuristi voisi lisätä IPA:n laatuvaatimuksiin myös englantilaisen humalan, mutta rehellisesti sanoen amerikkalaiset sitrushumalat saattavat jopa sopia tyyliin alkuperäisiä brittihumaloita paremmin.
KRIEK Kirsikkaolutta, joka on valmistettu lisäämällä lambiciin kirsikoita. Hedelmät jätetään joiksikin kuukausiksi lillumaan olueen, jolloin kirsikan luontaiset sokerit aiheuttavat uuden käymisen. Käymisprosessi tuhoaa sokerin, joten kriek on ainakin perinteisesti kuiva ja hapan, kuten muutkin lambicit. Pullotusvaiheessa kirsikat poistetaan oluen joukosta, minkä jälkeen kriek saa kypsyä pullossa ainakin puolisen vuotta, kuten gueuzekin. Jotkin panimot (Liefmans etc) myyvät lambicina hedelmäolutta, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen ja oikean lambicin kanssa. Pohjana on käytetty usein brown alea ja hedelmäisyys on saatu aikaan hedelmäsiirapilla. Monet panimot myös epäortodoksisesti lisäävät tuotteisiinsa sokeria (Lindemans etc).
LAGER Kattotermi kaikelle pohjahiivaoluelle. Lager käy kylmemmässä kuin ale, ja sen valmistuminen kestää yleensä pitempään. Hiivan tuomat aromit ovat vähäisiä, joten makuskaala onkin lagereissa huomattavasti kapeampi kuin aleissa. Valtaosa tuotetusta oluesta on vaaleaa lageria, jota jokainen lienee joskus maistellut.
LAMBIC Kattotermi kaikille spontaanilla käymisellä valmistetuille oluille. Voi myös tarkoittaa sekoittamatonta ja maustamatonta lambicia, jota valmistetaan myyntiin hyvin vähän. Tällaista olutta myydään yleensä pelkän lambicin nimellä. Ei lisättyä hiivaa, vaan käymisprosessin saavat aikaan panimoiden vinteillä viihtyvät villihiivakannat. Sopiva hiivakanta löytyy vain Brysselin ympäristöstä. Hapokkaita, kirpeitä, kuivia, raikkaita ja ennen kaikkea hedelmäisiä oluita, jotka säilyvät pullossa jopa vuosikymmeniä. Muista oluista poiketen lambiceihin ei yleensä lisätä katkerohumalaa. Makuvivahteita saadaan hiivasta sekä käymistynnyreistä, jotka usein ovat vanhoja viininsäilytykseen käytettyjä tammitynnyreitä. Myös viskitynnyreitä on kokeiltu.
MÄRZEN Vaaleaa tai punaruskeaa lageria, joka nimensä mukaisesti on perinteisesti pantu oluenpanokauden lopulla maaliskuussa. Jotta se olisi kestänyt kesän yli, tehtiin siitä hieman vahvempaa ja humaloidumpaa kuin tavallisesta vaaleasta lagerista. Olutta päästiin lopulta nauttimaan Oktoberfestin aikaan. Termi oktoberfestbier vastaa varsin pitkälle märzeniä, vaikka jotkut sanovatkin sen tarkoittavan varsinaista märzeniä hieman kevyempää versiota. Joskus tyylit niputetaan termin Vienna lager alle. Väriltään olut voi olla hieman tummempaa, punaruskeaa ja meripihkaa. Maultaan yleensä aivan eri sfääreissä kuin mitäänsanomattomat hellesit.
OLD ALE Miksi vaaleaa alea sanotaan kalpeaksi aleksi, mutta lähes mustaa vanhaksi? Sitä kukin voi miettiä juodessaan tätä alkoholia keskimäärin ehkä 6% sisältävää pintahiivaolutta. Tyypillisiä makuja ovat monipuolinen maltaisuus, hedelmäisyys ja joskus alkoholin lämmittävyys. Old ale on todella karkeasti sanottuna jotakin brown alen ja stoutin väliltä (tai sitten ei). Tätä tyyliä tavannee helpoimmin Brittein saarilta.
PALE ALE Kattotermi lukemattomille olutlajeille, joita yhdistävät raikas humalointi ja vaalea väri (vaaleankellertävästä meripihkaan). Britanniassa yleisin pale ale- tyyppi on bitter, Saksassa alt, Ranskassa bière de garde… Yleensä alkoholia löytyy noin 4-6%. Vahvempia ja voimakkaammin humaloituja pale aleja kutsutaan nimellä India pale ale (IPA). Vastaavista voimakkaista bittereistä käytetään nimitystä Extra special bitter (ESB). Pale ale elää nousukautta varsinkin Amerikassa, jonka panimotuotteille on tyypillistä voimakas ja sitrusmainen humalointi.
PILSENER Ensimmäinen teollinen vaalea lager, böömiläinen Pilsner Urquell vuodelta 1842, on tämän lajityypin tunnetuin edustaja. Pilsenerissä kuuluu olla reippaasti humalaa ja makua, siis huomattavasti enemmän kuin bulkkilagereissa, vaikka alkoholipitoisuus onkin samaa luokkaa. Suomen kieleen pesiytynyt ykkösolutta tarkoittava nimitys pilsneri on siten ajautunut pahasti hakoteille, sillä kunnon pilsener on taatusti aivan muuta kuin vetinen ja mauton folköl. Suomessakin valmistetaan kelvollisia tsekkityyppisiä pilsenereitä, joista mainita kannattaa ainakin Kukko Pils sekä Plevnan Skooda.
PORTER On hyvin tulkinnanvaraista yrittää tehdä eroa stoutin ja porterin välille, sillä kumpikin olut on britteinsaarilta kotoisin oleva musta pintahiivaolut, joiden valmistusprosessi on periaatteessa identtinen. Yleensä stoutissa on vähemmän alkoholia ja se on täyteläisempää kuin porter. Porterissa saattaa myös olla enemmän hiilihappoa. Aivan samoin kun stout on perinteisesti yhdistetty ostereihin, voi suositella kokeiltavaksi yhdistelmää porter + sacherkakku.
RAUCHBIER Perinteisimmillään savuolut on Bambergissa valmistettua lageria, jossa käytetty mallas on savustettu polttamalla tammea tai pyökkiä samalla metodilla kuin kalaa savustettaessa. Niinpä maussa erottuu ennen kaikkea savukinkkumainen aromi, joka joskus voi olla myös tervainen tai meetwurstimainen. Onneksi Alkon vakiovalikoimasta löytyy tyylin tyyppiesimerkki Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen.
RED ALE Suomessa harvoin bongattu väriltään punainen olut, joka makuskaalassa sijoittuu suunnilleen brown alen ja pale alen väliin. Red alet ovat pääosin raikkaita ja miedohdkosti humaloituja, joten ne soveltuvat mainiosti janojuomiksi. Suurempia makuelämyksiä tuskin löytyy, mutta paremman puutteessa esim. irlantilainen Smithwicks on varsin kelpo ohrapirtelö.
SAHTI Saa aina kunniamainintoja olutkilpailuissa, nauttii maailmanlaajuista mainetta, on lähes ainoa esihistorialliselta ajalta periytyvä oluttyyli, on rekisteröity EU:n aidoksi perinteiseksi tuotteeksi, olutguru Michael Jacksonin kehuma etc, etc... Silti tätä alea ei myydä käytännössä missään. Jos sahtia jostakin löytää, sen väri on todennäköisesti ruskeaa, alkoholia noin 7-9%, humalan sijasta on käytetty mausteena katajanmarjaa (vertaa skotlantilaiseen Fraoch aleen!) ja maussa tuntuvat voimakkaina banaanimaiset esterit.
SCOTCH ALE Vahvaa, alkoholipitoisuudeltaan noin 6-8% vaaleaa tai ruskeaa alea. Maultaan makeaa ja täyteläistä, johtuen alkoholin suuresta määrästä. Humalaa näihin skottilaisiin oluisiin ei yleensä ole liiemmin laitettu. Olutlajit winter warmer ja old ale ovat hyvin samantyyppisiä kuin scotch ale. Vielä enemmän yhtäläisyyksiä löytyy Strong Alen kanssa.
STOUT Kun mallasta paahdetaan tarpeeksi, saadaan väriltään pikimustaa olutta, esimerkiksi stoutia. Makuskaala stouteissa on äärimmäisen laaja; tyypillisiä vivahteita ovat paahtuneisuus, täyteläisyys sekä maltaisuus. Toisaalta se voi myös olla kitkerä, pehmeä, makea, kuiva, hedelmäinen, öljyinen, kahvimainen… Yleensä stoutista ei juuri hiilihappoa löydy, varsinkaan irlantilaistyyppisistä dry stouteista, joista Guinness lienee tunnetuin. Alkoholipitoisuudeltaan lähes kymmenprosenttista ja erittäin voimakkaasti humaloitua stoutia kutsutaan (Russian) imperial stoutiksi.
TRIPEL Belgialaista erittäin vahvaa vaaleaa alea. Maku on belgialaisille tyypillisesti monipuolinen, mutta näissä lähes 10% aleissa alkaa alkoholi väistämättä dominoida makuaistia. Tosin jotkin trappistipanimot ovat onnistuneet peittämään viinan maun lähes täysin, joten tripel voi parhaimmillaan olla mukavan petollinen seurustelujuoma.
WITBIER Belgialaistyyppinen vehnäolut, johon on pantu hyvin vähän tai ei ollenkaan humalaa. Tämän erityispiirre johtuu 1300-luvun Ranskan lainsäädännöstä, joka kaikkivoipuudessaan kielsi humalan käytön oluissa, joissa käytettiin gruut-nimistä mausteseosta. Keskiajalla gruut oli tyypillinen vaihtoehto humalalle ja siinä saattoi olla ties mitä mausteita aniksesta kaneliin. Nykyisin gruut koostuu lähinnä korianterista, appelsiinista jne, jotka antavat oluelle sille tyypillisen sitrusmaisen maun. Tällaiset oluet ovat erittäin raikkaita, mutta kohtalaisen mitäänsanomattomia maultaan, joten ne sopivat parhaiten nautittavaksi kesähelteellä jäädytetystä tuopista sitruunaviipaleen kera Hoegaardenin malliin.
ZWICKEL Toiselta nimeltään kellerbier. Zwickel on toisin kuin muut lagerit suodattamatonta ja pastöroimatonta olutta, joten siinä on enemmän hiivaa makua tuomassa. Zwickeliä tarjoillaan Saksassa pääosin hanasta (eräänlaista real lageria), mutta pullotettujakin versioita löytyy. Merkinnällä naturtrüb varustetut oluet ovat suodattamatonta lageria ja yleensä kokeilemisen arvoisia, ainakin peruslagereihin verrattuina. Suomessa täytyy ikävä kyllä etsiä kissojen ja koirien kanssa etenkin tynnyristä tarjoiltavaa zwickeliä.
Oluen pisteytyksestä
Käytän äärimmäisen subjektiivisissa arvoissani skaalaa 1-5. Arvosana ei muodostu oluen eri osa-alueille annettujen pisteitten perusteella, vaan aivan oman mieltymykseni mukaan. Tällä pyrin karsimaan viimeisetkin objektiivisuuden rippeet arvosteluistani. Antamani arvosanat painottuvat selvästi asteikon alapäähän ja vastaavat suunnilleen seuraavia kuvauksia:
1 Todella huono ja pahan makuinen.
1,5 Huono, muttei välttämättä pahan makuinen.
2 Mitäänsanomaton.
2,5 Keskinkertainen.
3 Hyvä, muttei silti erotu massasta.
3,5 Hyvä. Parempi kuin yhdeksän kymmenestä oluesta.
4 Erittäin hyvä. Tässä pitää jo olla jotakin erityistä.
4,5 Loistava.
5 Täydellinen. Ei näitä pisteitä viitsi antaa.
-Brettanomyces
1 Todella huono ja pahan makuinen.
1,5 Huono, muttei välttämättä pahan makuinen.
2 Mitäänsanomaton.
2,5 Keskinkertainen.
3 Hyvä, muttei silti erotu massasta.
3,5 Hyvä. Parempi kuin yhdeksän kymmenestä oluesta.
4 Erittäin hyvä. Tässä pitää jo olla jotakin erityistä.
4,5 Loistava.
5 Täydellinen. Ei näitä pisteitä viitsi antaa.
-Brettanomyces
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)