Bosteels Tripel Karmeliet

- 8,4% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Belgia -

Lasissa on huippuarviot saanut tripel, jota en ole aiemmin kertaakaan maistanut. Eipä sitä toisaalta liiemmälti ole missään näkynytkään enkä ainakaan ole älynnyt moista juomaa tilata. Nyt on kuitenkin yksi pullo hankittu, jotta pääsisin vihdoin maistamaan tätä oluiden Cadillacia.

Juoma on kusenkeltaista ja paksuhkovaahtoista tripeliä. Tuoksu on todella monipuolinen ja sen yleisvaikutelma on jossain määrin pesuainemainen. Elementteinä siinä erottuu todella makea hedelmä - banaanin ja ananaksen aromeita ainakin voi bongata. Pidemmän haistelun jälkeen tuoksu alkaa tuntua vahvan hedelmäkarkkiselta. On se myös vähän raikaskin. Ja jos lopulta vaikka maistaisikin tätä juomaa. Suun täyttää samantien aggressiivisesti päällekäyvä makea sekahedelmä, joka onneksi maistuu paljon vähemmän keinotekoiselta kuin mitä tuoksu antoi ymmärtää. Sitrusta ja mausteitakin havaitsee, eli monipuolinen juoma on myös makunsa puolesta. Katkeruutta ei liikaa ole, happamuutta jonkin verran. Vehnä, ohra ja kaura tuovat runkoon vielä lisäannoksen monipuolisuutta. Suutuntuma on kuplivainen, alkoholi pysyy mainiosti piilossa, vaikka jälkimaku hieman lämmittävä onkin. Mutta. Kaikesta huolimatta Tripel Karmeliet ei natsannut makumaailmansa puolesta lainkaan. Makeutta on liikaa, katkeruutta ja happamuutta liian vähän. Juon mieluummin vaikka Rulles Tripleä tai t' IJ:n happamampia lajin edustajia.

En suoraan sanottuna käsitä, mikä tässä on niin erinomaista. Mieleen tulee vaikka kuinka monta parempaa tripeliä, jotka pieksevät mennen tullen tämän makeudella ja ananaan-pannaanin epäpyhän akselin voimalla ratsastavan Karmelietin. Onhan paketti hyvässä tasapainossa ja hankala on keksiä varsinaista valituksen aihetta, mutta sama pätee myös loputtomaan määrään keskinkertaisia brittibittereitä. Katsellessa Ratebeerin pyhää ja ikuisesti erehtymätöntä tripelien top 25 listaa huomaan mielenkiintoisen seikan: en itse edes pidä listalta maistamiani oluita mitenkään ihmeellisinä, lähinnä keskinkertaisuuksina. No, on siellä sentään Moinette Blonde, mutta muuten... Makuasioista nimenomaan pitää kiistellä ja siksi voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että te kaikki muut olette omituisia hyypiöitä, jotka eivät edes osaa erottaa jyviä (a)kanoista.

3/5

-Brettanomyces

't IJ Zatte

- 8,0% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Hollanti -

Hollantilaisia oluita on tullut maistettua yllättävän vähän ja hyviä sikäläisiä vielä vähemmän. Kalliista ja kummallisista De Molenin oluista on jäänyt hieman ristiriitainen kuva: jotkut ovat loistavia, loput jotakin muuta. Ratebeerissa ei tunnuta juuri muiden panimoiden oluita arvostettavan, sillä Alankomaiden top50-listalla esiintyy tällä hetkellä peräti 42 De Molenia, vain yksi 't IJ:n olut on kelpuutettu listalle.

Juoma muistuttaa oranssin värinsä ja kuplivuutensa kanssa erehdyttävästi simaa. Vaahto on puolestaan todella paksu ja pitkään säilyvä. Se jopa jatkoi kasvuaan oltuaan muutaman minuutin lasissa. Tuoksu on yleisilmeeltään raikas ja siinä erottuu jälleen jokin määrittelemätön sitrus-hedelmä. Enemmän esillä on kuitenkin hiivaisuus, vaikka hiivat jätettiinkin pullon- pohjalle odottelemaan. Maku on äärimmäisen hedelmäinen ja raikas - saattaapi olla kyseessä tähän mennessä raikkain juomani tripel. Hapan hedelmäisyys dominoi muuten melko mietoa makua. Makeusaste on neutraali, katkeroita ei pahemmin erotu, hiilihappoa on aika vähän. Alkoholi on loistavasti piilossa jälkimakuun asti, joka on mausteisen lämmittävä ja hapan. Zatte on varsin miellyttävä ja kelpo tripel, joka tosin olisi melkoisen keskinkertainen ilman sen voimakasta happamuutta, joka tuo olueen kaivattua särmää. Sen elementin saa halutessaan poistettua tai ainakin laimennettua kaatamalla joukkoon pullossa märehtivät hiivakökkäreet. Harvaa olutta hiiva onnistuu pilaamaan yhtä pahasti kuin tätä. Jos kahdeksanprosenttinen olut voi ylipäänsä olla janojuomaa, on Zatte hyvä vaihtoehto, mikäli sellaista sattuu etsimään.

3,5/5

-Brettanomyces

Mikkeller It´s Alive!

- 8,0% - ??IBU - ??EBC - 0,75l pullo - Tanska/Belgia -

[19.3.2009] Mikkellerin väki näemmä tykkää tehdä kokeiluja brettanomycesillä. Nettisivunsa mukaan tämä on It´s Alightin isoveli, jolla on tavoiteltu Orvalin makua. Lopputulos ei kuitenkaan ole sen mukainen. Tuoksu on oudon pilaantunut, vaikka lambichiiva tuoksuukin taustalla. Maussa on runsaasti tunkkaista humalaa ja aavistus viinaa sekä brettanomycesiä. Joka tapauksessa hiivaa on todella runsaasti, jopa häiritsevän paljon. Onneksi makuun tottuu pikkuhiljaa, ja alkujärkytys katoaa. En tiedä, mikä oli oluessa vialla, mutta ei tämä yllä lähellekään pikkuvelioluensa tasoa. Voi olla, että pullo tyhjennettiin raakana, sillä tämän pitäisi kypsyä pullossa ja parantua ikääntyessään. Tällaisenaan It´s Alive! on kehnohko tuttavuus.

2/5

-Brettanomyces & Pediococcus
------------------------

[Edit. 23.5.2010] Nyt kun olut on saapunut Arkadian Alkon erikoisvalikoimaan, pääsee vihdoin testaamaan tämän uudestaan. Jo pelkän tuoksun perusteella voi päätellä, että keväällä 2009 tyhjennetty pullo oli tosiaankin pilaantunut yksilö.

Ulkonäkö on vaalean meri- pihkainen ja ohutvaahoinen. Makeahkossa tuoksussa on toffeeta ja sitrusta; se muistuttaa paljon jenkki- tuplaipojen tuoksua. Bretta- nomycesiä ei erottaisi, ellei sitä tietäisi osata etsiä. Maku muistuttaa itse asiassa aika paljon Orvalia, vaikka selviä erojakin on. Orvalin hapokkuus ja omenaisuus ovat mukana, mutta Se On Elossa! on makeampi, pikkuisen enemmän katkera ja myös aavistuksen alkoholimaisempi, vaikka viina onkin mainiosti piilossa. Humalointi on makumaailmaltaan ja katkeruudeltaan suoraan jenkkilästä, hapokkuus ja aavistus brettaa Belgiasta. Olut on keskitäyteläinen ja miedon kuplivainen. Lämmetessä oluen maku kääntyy enemmän Amerikan suuntaan, joten kannattanee aloittaa juominen jääkaappikylmänä, täyttää lasia hiljaalleen ja seurata maun hienoista muuttumista. Tuote on onnistunut hybridi, joka omituisuudestaan huolimatta on aika hyvässä tasapainossa. Toisin kuin monissa Ameriikan DIPA-oluissa, makeutta ei ole liikaa. Humalaa on riittävästi ja happamuus lisää omalta osaltaan oluen raikkautta. Pilaantuneen yksilön rankka hiivaisuus on kokonaan poissa, vaikka toki lambichiiva hieman taustalla tuntuukin. Erikoinen, hankalasti luokiteltava, mutta ehdottomasti juomisen arvoinen Orvalia jäljittelevä olut!

4/5

-Brettanomyces

Achel 8 Blond

- 8,0% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Belgia -

Vaalea Achel 8 on arvatenkin vaaleaa pintahiivaolutta, jolla on isokuplainen ja melko pysyvä vaahto. Vehnäolutmaisessa tuoksussa erottuu parhaiten raikas hedelmäisyys sekä korianterimainen mauste. Maku on erittäin hedelmäinen ja jonkin verran hapan. Humalaa on maltillisesti, mutta jälkimaku on ruohoisen katkera sekä lämmittävä. Mausteet eivät maussa juuri tunnu, mikä antaa oluesta varsin puhtaan vaikutelman. Olut on aika täyteläistä, runsaan - ehkä liiankin - kuplivaista ja prosentteihinsa nähden hyvin raikasta. Hiivan lisääminen ei haitannut ihan yhtä paljon kuin yleensä, mutta tuskinpa toiste menen niin tekemään. Tuote on oikeastaan hyvinkin maukasta ja mainiota juomaa, mutta ihan kuin siitä kuitenkin puuttuisi se jokin. En vain osaa sanoa, mikä se voisi olla.

3,5/5

-Brettanomyces

Dupont Moinette Blonde

- 8,5% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Belgia -

Dupontin tripel on vaalean-oranssia ja sameaa juomaa, jolla ei juuri vaahtoa ole. Tuoksu on todella monipuolinen: mausteita, happamuutta, raikkautta ja jopa juustoa, ehkä myös hieman alkoholia. Maku on lämmittävän mausteinen ja hedelmäinen, loppua kohden happamuus lisääntyy, mutta myös makeus tekee pienen näyttäytymisen. Talon hiiva on oikeastaan niin mainion makuista, että hiivat kannattaa kaataa lasiin (enpä muista ennen tällaista sanoneeni mistään oluesta!), kunhan on ensin maistanut juomaa ilman näitä mikro-organismeja. Moinette on hyvin pehmeää, keskitäyteläistä ja hennon hiilihappoista. Paketti on loistavassa tasapainossa eikä alkoholi maistu. Humalaa on melko miedosti, mutta voisihan sitä hyvin olla enemmänkin. Tuote ei tosiaankaan ole mikään extreme-olut, mutta se on oikein mukava tripel, joskin jotenkin se vain aina jää olutravintoloissa juomatta.

4/5

-Brettanomyces

Rulles Triple

- 8,4% - ??IBU - ??EBC - 0,75l pullo - Belgia -

Rullesin kolmonen on väriltään samean oranssia olutta, jonka vaahto on varsin ohut. Tuoksu on kuiva, raikas ja todella hedelmäinen. Maussa on aavistus mausteisuutta, mutta makeutta ei onneksi ole juuri lainkaan. Humalaa on kohtuullisesti, hedelmäisyys on tuntuvaa ja alkoholin maku on kokonaan piilossa. Jälkimaku on pitkä, lämmittävä, kuiva ja humaloitu. Tuote on melko täyteläistä ja hennon kuplivaa. Aivan loistava tripel!

4/5

-Brettanomyces

Moortgat Duvel

- 8,5% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Belgia -

Hyvin vaaleankeltainen ja samean kupliva olut, jossa on paksu ja säilyvä vaahto. Tuoksusta löytyy ainakin banaania, korianteria ja muita mausteita sekä hieman alkoholia. Banaania ja muita hedelmiä löytyy myös mausta. Mausteitakin on, mutta ei aivan yhtä paljon kuin vaikkapa La Chouffessa. Jälkimaku on kuitenkin voimakkaan pippurinen ja pitkään lämmittävä. Tuote on keskitäyteläinen, keskihiilihappoinen ja hyvin helposti juotava; alkoholi on lähes täydellisesti piilossa. Kovin raikas ei Duvel ole eikä humalaakaan ole juuri nimeksikään. Aika hyvä tripel, joskin parempiakin on saatavilla jopa Alkosta.

3,5/5

-Brettanomyces

La Chouffe

- 8,0% - ??IBU - ??EBC - 0,75l pullo - Belgia -

Aavistuksen samean oranssia olutta, jonka paksu ja pienikuplainen vaahto sinnittelee lasissa varsin pitkään. Tuoksu on melkoisen makea ja hedelmäinen. Maku on sekin hunajamaisen makea ja jälleen kerran siinä erottuu jokin hedelmä, jota ei ole mahdollista määrittää. Makumaaima on tuttu witbiereistä ja mausteisuus on yllättävän voimakasta. Kaipa se erottuvin mauste on korianteri, joka tuntuu myös jälkimaussa. Sen sijaan mauste jota tässä jää kaipaamaan on humala. Ilmeisesti humalaa ollut heikosti saatavilla, kun ei sitä olueen ole juurikaan päätynyt. Suutuntuma on keskitäyteläinen, vähähiilihappoinen ja pehmeä. Alkoholi on oikein hyvin piilossa makeuden takana. Ei säväytä, mutta on silti aivan juomakelpoista ja halpaa tripeliä. La Chouffen keskinkertaisuutta kuvaa hyvin se, että olut toimii parhaiten mahdollisimman kylmänä.

3/5

-Brettanomyces

Chimay Tripel

- 8,0% - 31IBU - 17EBC - 0,33l pullo - Belgia -

Kun minä olin kuusi vuotta vanha, oli Chimaykin vielä hyvää. Silloin käytettiin vanhaa reseptiä, joka sittemmin muutettiin vähemmän humaloiduksi jne. Näin minulle on kerrottu. Nykyisin tuote on tasapaksua perustripeliä ollen kuiva, hedelmäinen ja hiivainen, suutuntumaltaan kuitenkin keskimääräistä hiilihappoisempi. Humala maistuu taustalla, mutta ei lainkaan riittävästi. Maku on raikas, mutta siinä erottuu omituinen makuvivahde, joka muistuttaa lähinnä huonosti pestyä salaattia; omenakin on havaittavissa. Jonkinlaista mausteisuutta ja sitrustakin löytyy, banaani sen sijaan kerrankin puuttuu. Jälkimaku on pitkä ja täyteläinen ja ehkä hieman viinainenkin. Olut ei ole huono, mutta ei todellakaan trappistien kärkipäästä.

3/5

-Brettanomyces

Brooklyn Local

- 9,0% - ??IBU - ??EBC - 0,75l pullo - USA -

Brooklynin pojat ovat tehneet tyylipuhtan belgialaisen tripelin. Hiiva ja hedelmäisyys ovat niin belgimäisiä, ettei uskoisi tämän olevan jenkkiolut. Ongelmana on vain se, ettei Local ole kovinkaan kummoinen belgiale. Ei tämä huonoakaan ole, mutta perusolutravintoloista saa helposti parempia ja mieleenpainuvampiakin tripeleitä. Localin suurin ansio on kuitenkin paikka valtion monpoliliikkeen valikoimassa, josta se jopa erottuu edukseen. Sinänsä sääli antaa tälle oluelle huonot pisteet, mutta eihän kukaan amerikkalaiseen saunaankaan vapaaehtoisesti mene.

2,5/5

-Brettanomyces & Pediococcus