Cidre Bouché La Bolée Bretonne Bio

- 4,0% - ??IBU - ??EBC - 0,75l pullo - Ranska -

Kyllä, juon joskus myös siideriä. Siidereiksi kutsutuista suomalais-ruotsalais-tyylisistä limutehtaan sivutuotteista pysyttelen toki erossa, mutta ranskalaisia omenajuomia juo jo ihan mielellään. Otsikossa esiintyvä nimi on mitä ilmeisimmin Alkon omaa tulkintaa. Moista nimeä, kun ei siideripanimon (vai mitä ne nyt ovat?) sivuilla mainita lainkaan. Taitavat toimia Les Celliers Associés:lla samalla tavalla kuin monilla olutpanimoillakin, eli kaiketi he myyvät samaa tuotetta muutamalla eri nimellä ja erilaisilla etiketeillä. En voi sanoa ymmärtäväni siidereistä juuri mitään, joten kirjoitan arvion puhtaasti oluenjuojan näkökulmasta.

Juoma muistuttaa ulkonäöltään erehdyttävästi kirkkaan meripihkaista ja hyvin vähävaahtoista vaaleaa lageria. Onneksi raikkaasta ja luonnollisen tuntuisesta tuoksusta sentään erottaa, että kyseessä ei todellakaan ole olut. Käyneiden omenoiden tuoksu puskee voimakkaasti esiin, muuta ei oikeastaan sitten erotukaan. Viinakaupan hylllyllä mainittiin juoman olevan puolikuivaa, mutta on tämä tosiasiassa melkoisen makeaa. Jälkimaku ikään kuin tartuttaa hampaisiin imelän sokerisen kalvon, mitä ei voi kovin positiivisena seikkana pitää. Maku on muilta osin oikein raikas ja omenainen, mutta makeus alkaa pian tökkimään aika pahasti. Lievästi happamanpuoleinen siideri uppoaa silti melkoisen mukavasti alas ja on suutuntumaltaan samaan aikaan pehmeää ja kirpeän kuplivaista. Onhan tämä selvästi "aitoa" siideriä, joskin paljon parempia ja kuivempia tuotteita saa jopa Alkosta. Päällimmäinen tunne, minkä Cidre Bouché La Bolée Bretonne Bio herättää on pakottava tarve päästä harjaamaan hampaat. On se vaan niin makiaa.

2/5

-Brettanomyces

BrewDog Alpha Dog

- 4,5% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Skotlanti -

You probably have a very limited imagination. You simply can't come up with a unique name for a beer. No. Instead you pick a name that is already used by nearly a dozen breweries around the world. What does this say about you? Uncompromising punk attitude? We'll see about that. And your beer then. What does the label tell us? Well, actually it's just full of arrogance and self promotion. Why spend more than one line out of the forty for describing the beer when there is a mission to fulfill! A crusade against the pagan and heathen macrobrewers who poison our minds with their neverending propaganda promoting their bland, poorly made and cheap soulless mass lagers. You don't have the bottomless coffers filled with gold for advertising but you got the Attitude! But you don't have the guts to describe your beer? Why? Because, you know, the beer ain't that special. It looks nice and foamy, smells like caramalt and hops. But where is the punky taste? Everything is ok: not at all too sweet, moderate hoppiness, maltiness and smoothiness but this ain't worth all the freaking boosting on the label! But it's not completely your fault. You had the choice to brew the ultimate existential red ale or bitter, but instead you invested on your ever so important mission. You made our eyes open and we learned to demand more. Even from you. Sure we have tasted much worse bitters than this and we even might buy another bottle some day. Yet this is not what we expected. Ditch the bullshit and next time say hello to a heftier dose of hops!

3/5

-Brettanomyces

Hiivakökkäreet pois suodatinpussin avulla!

Aina välillä käy niin hullusti, että juotavaksi aiottu herkullinen belgiolut on huonon säilytysasennon takia muuttunut epämääräisen näköiseksi hiivalitkuksi. Jos ei kuitenkaan malta odottaa oluen asettumista paria päivää, ei tilanne ole täysin toivoton. Oluenhan voi aina suodattaa itse!

1. Simuloidaan hiivan sekoittuminen oluen joukkoon ravistamalla pulloa muutamia kertoja.

2. Tarvitaan korkea tuoppi, vaikkapa vehnäolutlasi. Tarvitaan myös noin yksi kappale suodatinpusseja. Asetellaan suodatinpussi tuopin yläosaan siten, ettei se pääse putoamaan lasin pohjalle.

3. Aletaan kaataa olutta lasiin. Antaa mennä reippaalla kädellä - kyllä se pussi estää suurempien partikkeleiden pääsyn perille. Mutta kuten kahvia joskus laittaneet saattavat tietää, päästää pussi kuitenkin nesteen lävitseen.

4. Ei tämä mitään nopeaa puuhaa ole. Monta minuuttia on jo mennyt eikä olutta ole tuopin pohjalla edes kolmannestakaan. Vaahtoa ja muuta mönjää on sen sijaan kertynyt pussiin jo niin paljon, että taitaa olla parasta päästää pussi eläkkeelle ja ottaa uusi tilalle.

5. Vaihtoehtoinen tapa suodatinpussin asetteluun. Nyt aletaan olla jo aivan loppumetreillä.

6. Lopuksi kaadetaan vehnäolutlasiin suodatettu Zinnebir oluelle ominaisempaan Orval-lasiin. Tuloksena on melko sameaa ja täysin vaahdotonta nestettä. Totta kai vaahdotonta, kun kaikki potentiaalinen vaahto jäi suodatinpussiin. Mutta niin vain jäivät suuret hiiväkökkäreetkin! Kokeen voi siis tulkita onnistuneeksi (ainakin päällisin puolin). Maun puolesta onnistuminen on hieman kyseenalaisempaa. Täysin sekoittunut ja vaahdoton Zinnebir on kyllä ihan hyvää, mutta jotenkin se vain maistuu vähän turhan hiivaiselta. Sekä väljähtyneeltä. Ja ihan kuin suodatinpussin käyttö olisi tuonut mukanaan miedon pahvisen elementin.

 

Ridgeway Insanely Bad Elf

- 11,2% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Englanti -

Muistikuvani mukaan Ridgewayn tonttuoluet ovat järjestään huonontuneet sitä mukaa, kun alkoholiprosentti kasvaa. Alkovahvuinen Bad Elf maistui viime talvena oikein hyvin, ja sen vaihtuminen täksi vuodeksi Mielipuolisen Huonoon Tonttuun oli pienoinen pettymys. Toisaalta ei kai saisi suoraan tyrmätä olutta, jota ei ole aiemmin edes maistanut? Barley winejä ei muutenkaan ole liian runsaasti Alkon valikoimiin päätynyt.

Olut on kuparinpunertavaa ja vaahdoltaan olematonta barlet winea. Tuoksu on makea, jouluinen ja pistävän alko- holinen. Pistävyys tuo mieleen punaviiniglögin. Maku on niin ikään makea, muttei sentään yhtä viinainen kuin tuoksu. Aromeina erottuvat lähinnä toffee, mieto ja kypsä hedelmäisyys sekä jonkinlainen pähkinä. Humalaa on aika vähän ja muutenkin Tonttu on varsin yksiulotteinen ja tylsä, ainakin lajityypissään. Tuote on peh- meää, vähähiilihappoista ja prosentteihinsa nähden erittäin helposti juotavaa. Jälkimaku on hieman tahmaisa ja pitkän lämmittävä. Ei jaksa innostaa yhtään - olisiko kyseessä kenties huonoin ohraviini, joka on tullut juotua? Voittaa silti tämäkin nyt sentään itäslaavien krepkoje-juomat.

2,5/5

-Brettanomyces

Klinskoje Svetloje

- 4,5% - ??IBU - ??EBC - 0,5l pullo - Venäjä -

Tämän olutpullon ulkonäössä on jokseenkin kaikki mahdollinen pielessä. Ärsyttävän vauhdikas etiketti, läpinäkyvä pullo, tuoteseloste takaetiketissä niin pienellä fontilla, että saa tihrustaa saadakseen edes auttavasti selvää. Alkoholiprosenttikin on saatu aika hyvin piilotettua muiden harakanvarpaiden sekaan. Eivätkä odotukset ole muutenkaan liian korkealla. Onhan kyseessä jälleen kerran venäläinen bulkkilager, vieläpä InBevin omistaman panimon sellainen.

Itse juoma näyttää oikeastaan melko siedettävältä. Väri on kullankeltainen ja ohut vaahto säilyy todella pitkään. Tuoksu on erittäin mieto ja ruohoinen. Makukaan ei turhan voimakas ole ja siinäkin toistuu mieto ruohoinen humala. Tuote on hyvin kevyttä eikä läheskään niin makeaa kuin olisi odottanut. Hiilihappoa on paljon, mikä tekee tästä kohtuullisen kelvollisen jano- juoman. Kokonaisuutena mauton, muttei pahanmakuinen venäläisbulkki, joka sijoittuu omassa sarjassaan ainakin parhaan neljänneksen joukkoon (mikä ei tietenkään ole mikään suuri meriitti).

2/5

-Brettanomyces

Sinebrychoff Suklainen

- 4,7% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Suomi -

En ostanut tätä olutta siksi, että se voisi olla hyvä, vaan selvittääkseni, kuinka huonon tekeleen Koff on tälläkin kertaa päästänyt markkinoille. Kuva ei anna oikeutta Suklaisen ulkonäölle, josta on pakko todeta, että se miellyttää silmää. Väri on kirkas ja punertavan meripihkainen, vaahto katoaa pientä kerrosta lukuunottamatta. Tuoksu on mitätön. Suklaata ei käytännössä erota eikä sitä ainakaan osaisi erottaa lainkaan, mikäli sitä ei tietäisi etsiä. Eikä makukaan ole millään muotoa niin suklainen kuin oluen nimi antaa ymmärtää. Etiketissä lupailtua pehmeyttä sentään löytyy, kun hiilihappo on kovin vähäistä. Maku on lähinnä keinotekoisen siirappinen ja makea - makuhan on etiketin mukaan peräisin suklaa-aromista. Väri puolestaan sokerikulööristä. Mallastakin on jatkettu tärkkelyksellä. Olut on kaiken kaikkiaan kelvoton, joskaan ei varsinaisesti pahan makuinen. Se saanee kuitenkin kaikki ostajansa pettymään, sillä oluen nimi on niin uskomattoman hävyttömän harhaanjohtava. 

1,5/5

-Brettanomyces 

't IJ Zatte

- 8,0% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Hollanti -

Hollantilaisia oluita on tullut maistettua yllättävän vähän ja hyviä sikäläisiä vielä vähemmän. Kalliista ja kummallisista De Molenin oluista on jäänyt hieman ristiriitainen kuva: jotkut ovat loistavia, loput jotakin muuta. Ratebeerissa ei tunnuta juuri muiden panimoiden oluita arvostettavan, sillä Alankomaiden top50-listalla esiintyy tällä hetkellä peräti 42 De Molenia, vain yksi 't IJ:n olut on kelpuutettu listalle.

Juoma muistuttaa oranssin värinsä ja kuplivuutensa kanssa erehdyttävästi simaa. Vaahto on puolestaan todella paksu ja pitkään säilyvä. Se jopa jatkoi kasvuaan oltuaan muutaman minuutin lasissa. Tuoksu on yleisilmeeltään raikas ja siinä erottuu jälleen jokin määrittelemätön sitrus-hedelmä. Enemmän esillä on kuitenkin hiivaisuus, vaikka hiivat jätettiinkin pullon- pohjalle odottelemaan. Maku on äärimmäisen hedelmäinen ja raikas - saattaapi olla kyseessä tähän mennessä raikkain juomani tripel. Hapan hedelmäisyys dominoi muuten melko mietoa makua. Makeusaste on neutraali, katkeroita ei pahemmin erotu, hiilihappoa on aika vähän. Alkoholi on loistavasti piilossa jälkimakuun asti, joka on mausteisen lämmittävä ja hapan. Zatte on varsin miellyttävä ja kelpo tripel, joka tosin olisi melkoisen keskinkertainen ilman sen voimakasta happamuutta, joka tuo olueen kaivattua särmää. Sen elementin saa halutessaan poistettua tai ainakin laimennettua kaatamalla joukkoon pullossa märehtivät hiivakökkäreet. Harvaa olutta hiiva onnistuu pilaamaan yhtä pahasti kuin tätä. Jos kahdeksanprosenttinen olut voi ylipäänsä olla janojuomaa, on Zatte hyvä vaihtoehto, mikäli sellaista sattuu etsimään.

3,5/5

-Brettanomyces

Andechser Spezial Hell

- 5,9% - ??IBU - ??EBC - 0,5l pullo - Saksa -

Andechsin luostaripanimo on jo nimenä takuuvarma laadun tae. Yhtään huonoa Andechsia ei ole tullut vastaan, ainakin jos vertaa muiden panimoiden vastaaviin tuotteisiin. Sen takia onkin harmillista, ettei yksikään panimon oluista ole suomalaisittain maitokauppavahvuista. Se kun epäilemättä asettaa jonkinlaisen esteen niiden maahantuontiin.

Väriltään vaaleankultainen Spezial Hell on vaahdoltaan melko runsas, joskin se katoaa pian ja jää jäljelle vain likaisen näköisena kalvona nesteen päälle. Tuoksu on valitettavan peruslagermai- nen: mieto, makean maltainen ja lievästi leipämäinen. Maku on ennen kaikkea raikas. Flavoreita sentään löytyy keskimääräistä enemmän, joista päällimmäisenä jenkkimäinen sitrus. Mallasta on, mutta makeusaste ei kohoa turhan imeläksi. Katkeruutta on hieman, mutta enemmänkin toki sopisi mukaan. Juoma on varsin kevyttä alkoholiprosenttiinsa näh- den, hiilihappoa on maltillisesti. Jälkimaku on sitruksinen ja mukavan katkera. Andechsin panimo on jälleen onnistunut tekemään lajityypissään erinomaisen oluen. Kurja vain, ettei itse lajityyppi mahdollista kovinkaan kummoista lopputulosta. Mieluummin juon vaikka keskinkertaista kellerbieriä.

2,5/5

-Brettanomyces

Zötler Korbinian Dunkel

- 5,1% - ??IBU - ??EBC - 0,5l pullo - Saksa -

Kahdelle eri oluelle (toinenhan on Suomessakin esiintyvä Weihenstephaner Korbinian) nimensä antanut pyhä Cor- binianus toimi 700-luvun alun Baijerissa käännyttäen paikallisia pakanoita ja päätyi lopulta tekojensa seurauksena muun muassa Freisingin kaupungin ja Münchenin arkkihiippakunnan suoje- luspyhimykseksi. Hänet muistetaan kuitenkin parhaiten eräästä Rooman- matkalla sattuneesta välikohtauksesta, jossa kelju karhu tappoi kirkonmiehen hevosen, minkä seurauksena Corbinianus komensi kyseisen nallen kantamaan hänen tavaroitansa hevosen korvaajana. Kantokarhu löytyy esimerkiksi nykyisen paavin vaakunasta, johon se on päätynyt J. Ratzingerin toimittua Münchenin arkkipiispana vuosina 1977-1982.

Oluen ulkonäkö on jossain määrin pettymys. Vaahtoa ei juurikaan kehity ja sekin katoaa nopeasti. Eikä mämmimäisen ruskea värikään ole mitenkään erityisen esteettinen. Tuoksu on aavistuksen paahteinen sekä makean maltainen ja muistuttaa etäisesti etnisissä kaupoissa myytäviä alkoholittomia malta-mallasjuomia. Maku ei sentään ole yhtä makea - voisi kaiketi kutsua neutraaliksi - mutta silti se on siirappimaisen maltainen. Paahdetta ei kovin paljoa ole Korbinianille sinunaantunut, joskin jälkimaussa sellaisen elementin voi erottaa. Mietoa hedelmäisyyttä on havaittavissa rusinoiden muodossa. Tuote on kyllä laadukas ja keskimääräistä lajitoveriaan parempi dunkel, mutta ei silti aiheuta minussa suurempia riemunkiljahduksia. Omaan makuuni se on lisäksi turhan makea, joten tuskinpa tätä tulee toiste hankittua, paavillisesta yhteydestä huolimatta.

2,5/5

-Brettanomyces

Weltenburger Barock Dunkel

- 4,7% - ??IBU - ??EBC - 0,5l pullo - Saksa -

Weltenburg kuuluu muun muassa Weihen- stephanin kanssa nii- den panimoiden jouk- koon, jotka ainakin jollain tasolla kutsuvat itseään maailman van- himmaksi edelleen toimintaansa jatka- vaksi luostaripanimok- si. Väite perustunee ensimmäiseen kirjal- liseen mainintaan luostarin yhteydessä toimivasta panimosta, mikä sinänsä antaa aika lailla harhaan- johtavan kuvan pani- mon perustamisen ajankohdasta, sillä toimiva panimo kuului luostarin kuin luostarin toimintaedellytyksiin siinä missä kirkkorakennus tai vaikka leipomo. Kun itse luostari on perustettu iiriläisen lähetystyön tuloksena jo vuonna 617, tuntuisi melkoisen oudolta, mikäli olutta oltaisiin alettu panna vasta päälle neljäsataa vuotta myöhemmin. Ottaen huomioon, että Weltenburg on perustettu Weihenstephania vuosisata aiemmin, voisi olettaa, että Maailman Vanhimman Luostaripanimon titteli kuuluisi paljon oikeutetummin Weltenburgille. Toisaalta Weltenburgin luostari - panimotoiminta mukaanlukien - oli lakkautettuna 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla, kun taas Weihenstephanissa panimotoiminta jatkui, vaikka itse luostari ei ollutkaan toiminnassa.

Barokki on kirkasta, punaruskeaa ja paksuvaahtoista dunkelia. Tuoksu on makeanpuoleinen ja voimakkaan maltainen, voisi sanoa, että se tuoksuu jotenkin olutmaiselta. Maltaan makeutta on havaittavissa maussakin, mutta ei venäläisittäin ikävällä tavalla. Mallas tuo nimittäin myös pehmeän leipämäisen elementin, jonka toivoisi löytyvän useammastakin dunkelista ja miksei vaaleam- mastakin lagerista. Tällä kertaa humalan vähäisyys ei haittaa (ei sen puoleen kuuluisi tyylilajiinkaan), sillä oluella on tarjota muita makuja kasvia korvaamaan. Kokonaisuutena tarkastellen tuote on loppujen lopuksi kuiva, sillä makeus katoaa positiivisen nopeasti. Paahteisuus- aste on maltillinen, mutta jälkimakuun tultaessa se kasvaa jo oikein miellyttäväksi ja alkaa hallita kenttää. Barock on erittäin tasa- painoinen, pehmeä ja juotava dunkel, josta on oikeastaan aika hankala laittaa paremmaksi. Muistikuvieni mukaan tämä jää ainoastaan Andechserin ylivertaisen loistavan dunkelin taakse. Onneksi Barockia saa myös Suomesta.

3,5/5

-Brettanomyces