
Žiguli on pakattu kieltämättä melkoisen retrohenkiseen pulloon, mikä epäilemättä kasvattaa myyntiä. Väriltään juoma on ehkä aavistuksen tummempaa kuin keskivertobulkki, vaahtoakin on suht paljon. Siihen ne kehut sitten jäävätkin. Tuoksu on hirveä. Diasetyyliä on uskomattoman paljon ja tätä pitäisikin aina olla jääkaapissa valmiina, jos joku sattuu kysymään, miltä sellainen diasetyylinen olut oikein tuoksuu. Maussakin on voita aivan tarpeeksi, muttei sentään tuoksua vastaavia määriä. Olut on makeanpuoleinen, niukalta humaloinniltaan ruohoinen ja kaikkiaan olemattoman laimean makuinen. Hiilihappoakaan ei ole mitenkään liiallisia määriä, jälkimakua en kovista yrityksistä huolimatta löytänyt. Pehmeä Žiguli kelpaa vain välttävästi janojuomaksi, sillä kuplien puute jättää kentän tahmean makeuden ja väljähtyneen vetisyyden haltuun. Oluen kamaluuden voi ymmärtää ainoastaan, mikäli mieltää sen kuuluvan osaksi brändiä: neuvosto-olut oli pahaa, joten sen retroversionkin on oltava huono. Mutta mahtoiko se aito ja alkuperäinenkään olla näin kehnoa?
1/5
-Brettanomyces
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti