Toistakymmentä kölschiä on nyt tullut testattua, ja pitää sanoa, että niiden väliset erot ovat olleet harvinaisen minimaalisia. Kaikki alkoholiprosentiltaan 4,8, värit lähes identtisiä keskenään. Pientä vaihtelua löytyy lähinnä kuplien määrässä, sitruksisuudessa ja juoman makeudessa; myös muutaman ibun heittoja taitaa löytyä. Toisin sanoen koko oluttyylistä on tämän yhdentekevän sepustuksen jälkeen aivan turha kirjoittaa enää yhtään mitään. Ei-kölniläiset "kölschit" ovat sitten asia erikseen, sekä tietenkin paikanpäällä Kölnissä juodut hanasta valutetut kölschit. Jos jonkinlaista paremmuusjärjestystä pulloille pitäisi luetella, niin parhaimpina kölscheinä pidän ehkä Sünnerin ja Mühlenin tekeleitä, jotka ainakin juontihetkellä tuntuivat muita aavistuksen humaloidummilta ja kuivemmilta. Myös nyt juotava Dom on paremmasta päästä, vaikka se on syystä tai toisesta saanut kehnoja pisteitä ratebeerissa. Ja jos totta puhutaan, ei huonoa kölschiä ollut noissa juomissani ainuttakaan. Pidän tästä oluttyylistä ja sillä selvä.
Väri on tyypillinen, ulkonäkö kaikilta osin tyypillinen, tuoksu tyypillinen, maku tyypillinen, jälkimaku tyypillinen, suutuntuma tyypillinen ja yleisvaikutelma tyypillinen. Raikas, sitruksinen, hieman leipämäistä mallasta, aavistus makeutta, jälkimaku kuivempi ja ihan mukavan ruohoisen humaloitu. Oikeastaan pidän tästäkin kölschistä aika paljon, varsinkin kun yleisilme on kuivahko ja humalankin erottaa. Homma menee kuitenkin pilalle, jos tämmöistä janojuomaa aletaan analysoida yhtään tarkemmin. Aivot narikkaan, jääkaappikylmää kölschiä jääkaapin täydeltä ja eikun kittaamaan.3/5
-Brettanomyces
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti