maanantai 21. helmikuuta 2011

't IJ IJwit

- 7,0% - ??IBU - ??EBC - 0,33l pullo - Hollanti -

Äsken juomani Naten jälkeen tulin siihen tulokseen, että 't IJ on vähän niinkuin panimomaailman Chico Marx. Joka leffassa sama rooli tai oluessa sama maku - italialainen maahanmuuttaja-helppoheikki / belgityylinen villihiivaisen hapan. Strutsietiketit kyllä toistavat itseään, mutta 't IJ:n oluennimet ovat sentään laajaskaalaisempia kuin Chicon roolinimet (melkein aina joku Ravelli tai Baravelli). Mutta mitäpä sitä turhaan muutakaan esittämään: homma toimii mahtavasti, karikatyyrihahmo aksentteineen on kaikinpuolin hauska eikä sen pitäisi edes loukata ketään, ja mainitkaapa kenen muun näyttelijän pitkiäkin pianonsoittokohtauksia jaksaa katsella kerta toisensa jälkeen. Myös panimon paketti näyttää natsaavan joka ainoan kerran. Kunhan eivät vain panimolla ala pelaamaan liikaa pinochlea ja joudu velkoja maksaakseen valmistamaan yhtä huonoja oluita kuin Leonard Marxin pari viimeistä dollarinkuvat silmissä tehtyä elokuvaketta.

Juoma on kullanväristä ja vaahto on noin puolen pikkusormen paksuista, kuplivaisuus on taas läsnä. Tuoksu on panimolle tyypillinen, mutta kyllä tästä sentään helposti erottaa vehnän sekä witille ominaisen sitruksen ja mausteisuuden. Hapan maku on varsin hedelmäinen, sekä muutenkin t' IJ:mäinen. Makeus on keskitasoa, jälkimaku on kuiva, mausteinen ja aika hapan. Vehnä maistuu witbieriksi harvinaisen vähän, mutta sitrus ja korianteri ovat selkeämmin esillä. Jostain syystä IJwitistä on hankala keksiä sen enempää sanottavaa. Hyvä olut, mutta ehkä sen olisi toivonut olevan vähän vehnäisempi ja lajityypilleen ominaisempi. IJwitissä ollaan taas sillä iänikuisella ravellimaisella otteella liikkeellä, joka - kuten sanottua - toimii aina vähintäänkin mainiosti.

3,5/5

-Brettanomyces

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti