sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Mikkeller It´s Alive!

- 8,0% - ??IBU - ??EBC - 0,75l pullo - Tanska/Belgia -

[19.3.2009] Mikkellerin väki näemmä tykkää tehdä kokeiluja brettanomycesillä. Nettisivunsa mukaan tämä on It´s Alightin isoveli, jolla on tavoiteltu Orvalin makua. Lopputulos ei kuitenkaan ole sen mukainen. Tuoksu on oudon pilaantunut, vaikka lambichiiva tuoksuukin taustalla. Maussa on runsaasti tunkkaista humalaa ja aavistus viinaa sekä brettanomycesiä. Joka tapauksessa hiivaa on todella runsaasti, jopa häiritsevän paljon. Onneksi makuun tottuu pikkuhiljaa, ja alkujärkytys katoaa. En tiedä, mikä oli oluessa vialla, mutta ei tämä yllä lähellekään pikkuvelioluensa tasoa. Voi olla, että pullo tyhjennettiin raakana, sillä tämän pitäisi kypsyä pullossa ja parantua ikääntyessään. Tällaisenaan It´s Alive! on kehnohko tuttavuus.

2/5

-Brettanomyces & Pediococcus
------------------------

[Edit. 23.5.2010] Nyt kun olut on saapunut Arkadian Alkon erikoisvalikoimaan, pääsee vihdoin testaamaan tämän uudestaan. Jo pelkän tuoksun perusteella voi päätellä, että keväällä 2009 tyhjennetty pullo oli tosiaankin pilaantunut yksilö.

Ulkonäkö on vaalean meri- pihkainen ja ohutvaahoinen. Makeahkossa tuoksussa on toffeeta ja sitrusta; se muistuttaa paljon jenkki- tuplaipojen tuoksua. Bretta- nomycesiä ei erottaisi, ellei sitä tietäisi osata etsiä. Maku muistuttaa itse asiassa aika paljon Orvalia, vaikka selviä erojakin on. Orvalin hapokkuus ja omenaisuus ovat mukana, mutta Se On Elossa! on makeampi, pikkuisen enemmän katkera ja myös aavistuksen alkoholimaisempi, vaikka viina onkin mainiosti piilossa. Humalointi on makumaailmaltaan ja katkeruudeltaan suoraan jenkkilästä, hapokkuus ja aavistus brettaa Belgiasta. Olut on keskitäyteläinen ja miedon kuplivainen. Lämmetessä oluen maku kääntyy enemmän Amerikan suuntaan, joten kannattanee aloittaa juominen jääkaappikylmänä, täyttää lasia hiljaalleen ja seurata maun hienoista muuttumista. Tuote on onnistunut hybridi, joka omituisuudestaan huolimatta on aika hyvässä tasapainossa. Toisin kuin monissa Ameriikan DIPA-oluissa, makeutta ei ole liikaa. Humalaa on riittävästi ja happamuus lisää omalta osaltaan oluen raikkautta. Pilaantuneen yksilön rankka hiivaisuus on kokonaan poissa, vaikka toki lambichiiva hieman taustalla tuntuukin. Erikoinen, hankalasti luokiteltava, mutta ehdottomasti juomisen arvoinen Orvalia jäljittelevä olut!

4/5

-Brettanomyces

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti