Kahdelle eri oluelle (toinenhan on Suomessakin esiintyvä Weihenstephaner Korbinian) nimensä antanut pyhä Cor- binianus toimi 700-luvun alun Baijerissa käännyttäen paikallisia pakanoita ja päätyi lopulta tekojensa seurauksena muun muassa Freisingin kaupungin ja Münchenin arkkihiippakunnan suoje- luspyhimykseksi. Hänet muistetaan kuitenkin parhaiten eräästä Rooman- matkalla sattuneesta välikohtauksesta, jossa kelju karhu tappoi kirkonmiehen hevosen, minkä seurauksena Corbinianus komensi kyseisen nallen kantamaan hänen tavaroitansa hevosen korvaajana. Kantokarhu löytyy esimerkiksi nykyisen paavin vaakunasta, johon se on päätynyt J. Ratzingerin toimittua Münchenin arkkipiispana vuosina 1977-1982.
Oluen ulkonäkö on jossain määrin pettymys. Vaahtoa ei juurikaan kehity ja sekin katoaa nopeasti. Eikä mämmimäisen ruskea värikään ole mitenkään erityisen esteettinen. Tuoksu on aavistuksen paahteinen sekä makean maltainen ja muistuttaa etäisesti etnisissä kaupoissa myytäviä alkoholittomia malta-mallasjuomia. Maku ei sentään ole yhtä makea - voisi kaiketi kutsua neutraaliksi - mutta silti se on siirappimaisen maltainen. Paahdetta ei kovin paljoa ole Korbinianille sinunaantunut, joskin jälkimaussa sellaisen elementin voi erottaa. Mietoa hedelmäisyyttä on havaittavissa rusinoiden muodossa. Tuote on kyllä laadukas ja keskimääräistä lajitoveriaan parempi dunkel, mutta ei silti aiheuta minussa suurempia riemunkiljahduksia. Omaan makuuni se on lisäksi turhan makea, joten tuskinpa tätä tulee toiste hankittua, paavillisesta yhteydestä huolimatta.2,5/5
-Brettanomyces
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti